maanantai 4. elokuuta 2014

Green Flash Double Stout

Foreign Stout
8,8%
USA/San Diego, California
Green Flash Brewing Co.
0,355l
IBU:45

Ulkomailta

Brittityylistä vanhan-ajan stoutia, Kalifornialaisen Green Flashin tapaan. Tällä kertaa San Diegolaiset eivät ole humaloineet olutta rapsakkaan länsirannikon tyyliin, vaan olut on marinoitu vähän perinteisemmin brittiläisellä Target -humalalla. Kerran aikaisemmin olen juonut tupla stouttia ja silloin pidin siitä kovasti, joten mielelläni näitä tilaa myös ulkomailta, jos vain on saatavilla.


Väriltään tumma, colanvärinen. Jättimäinen cappuccino -tyylinen vaahto muodostuu beigenä lasiin jossa myös säilyy todella pitkään ja laskiessaan jättää vielä komeat pitsit - ehkäpä yksi näteimpiä. Tuoksu makean paahteinen ja maitoinen, kahvia ja suklaata selvästi vielä taustalla. Maultaan pehmeän maitosuklainen, mistä taittuu tuhkaiseksi ja kahvisemmaksi, alkoholia myös kohtalaisen tuntuvasti esillä. Jälkimaussa vielä ohutta metallisuutta, tummaa suklaata, sekä lakritsia. Suuntuntuma silkkisen täyteläinen ja hieman makea,  hiilihapot jäävät sopivan mataliksi ja pehmeiksi, kun lopussa nouseva katkero puolestaan kehittyy kuivana ja pitkäkestoisena. San Diegolainen tupla stoutti on oikein pehmeä ja täyteläinen olutkokemus, mitä turhan voimakas alkoholi vähän dominoi, kuitenkin herkullinen tapaus.
Oo:(0-50)  RB


lauantai 2. elokuuta 2014

Hoppin' Frog Barrel Aged B.O.R.I.S the Crusher

Imperial Stout
9,4%
USA/Akron, Ohio
0,66l
IBU:60

Ulkomailta

Muutamaksi vuodeksi kerkesi tynnyröity Boris "unohtua" kaappiin, kunnes mietin millä oluella olisi hyvä korkata juuri postista haetut Spiegelaun Stout -lasit.  Normaali versio tästä Imperial Stoutista tuli juotua jo aikoja sitten ja herkullista tavaraa olikin, nyt on saanut myös Heaven Hill -viskitynnyreissä kypsynyt versiokin tasaantua tarpeeksi.


...ja mustaa lientähän sieltä pullosta valui, upouuteen Spiegelau Stout -lasiini (Jaskalle kiitos koodista). Vaahtoa oluen päälle muodostuu sentin verran  ruskeana, mikä tosin katoaa nopeasti. Tuoksu on voimakkaan bourbon-arominen. Vaniljaa, sekä toffeeta heti päällimmäisenä,  taustalla sitten kevyempää paahteisuutta ja polttavaa alkoholia, ja makealtahan tämä vaikuttaa.. Maku jatkuu hyvin makean bourbonmaisena ja viinaisena, mikä tulee yllättävänkin voimakkaana esiin. Vasta tovin jälkeen huikasta nousee hieman suklaata ja paahdettakin esiin, mikä tekee jälkimausta yllättävän herkullisen ja pitkän. Suuntuntuma jää tosin harmittavan ohueksi, vaikkakin öljyiseksi. Hiilihappoja ei pullosta oikeastaan enään löydy, eikä pehmeä katkerokaan jää kovin pitkäksi aikaa viihdyttämään kitarisoja. Tynnyröinti on tehnyt tehtävänsä, ehkä jopa liiankin hyvin, sillä itse oluen oma maku jää hieman jalkoihin, omaan makuun laskee kuitenkin ihan hyvin, vaikkakin normaali versio olikin mielestäni parempi. Onkohan n. 2vuoden varastointi saattanut tehdä vaan hallaa...? no tiedä siitä, ennenkuin tulee tuoreampi taas vastaan.
Oo:(0-50)  RB


torstai 31. heinäkuuta 2014

4 Olutta, 4 Tyyliä - Gypsy Inc.


Diamond Beverages toi alkukesästä maitokauppoihin hieman piristystä kesän heikkoon olut antiin, neljällä uudella Tanskalaisella oluella. Gypsy Inc. on uusimpia tanskalaisia mustalaispanijoita, jotka eivät omista omia panovehkeitä, vaan käyvät panemassa oluensa muissa panimoissa, ja tällä kertaa kaikki neljä on pantu belgiassa, De Proefbrouwerij:lla. Neljä eri olutta, neljä eri tyyliä ja lukuisia eri humalalajikkeita.

Gypsy Inc. Pale Trail 4,7%
American pale ale, mikä on humaloitu Simcoe, Citra ja Tettanger -lajikkeilla. Nätti ja runsasvaahtoinen, vaaleanrusehtava olut. Tuoksu Happaman sitruksinen ja hedelmäinen, sekä leipäinen. Maussa nätisti humalaa, sitruksisena ja parfyymisenä, trooppista hedelmää taustalla, voimakas hiivaisuus tosin käy nopeasti tökkimään. Runkoa ihan mukavasti ja hiilihappoja reippaasti. Kuivaa ja rapsakkaa katkeroa jää kohtalaisesti vielä nieluun. Olisi voinut olla raikkaampi. (33)


Gypsy Inc. Soft Focus 4,7%
Tyyliltään American Wheat, minkä humalina Amarillo ja Citra. Samea ja oranssinen olut, parin sentin kokoisella vaahdolla. Tuoksu happaman hedelmäinen ja havuinen, jonkin verran myös yrttiä. Maussa hyvät humalat, niin havuisena, kuin kipakan sitruksisenakin. Vehnäinen happamuus nousee jälkimakuun. Tuntuma kevyt ja raikkaan hiilihappoinen, kuivahko katkero jää vielä pehmeänä kurkkuun. Kiva ja raikas vehnä, missä voisi olla vieläkin enemmän aromia. (34)



Gypsy Inc. Tipsy Gypsy 4,7%
Amarillo & Simcoe -humaloitu rapsakka Pilsner. Vaaleankuparinen ja matalavaahtoinen pils. Tuoksu trooppisen hedelmäinen ja raikkaan sitruksinen, myös kevyen keksistä mallasta löytyy. Maku sitruksinen ja persikkainen. Samaa hapanta hiivaa, kuin edellisissä ja hentoa alkoakin havaittu, kuitenkin aromeiltaan edellisiä parempi. Tuntuma mukavan täyteläinen ja pistelevän hiilihappoinen. Humalaa reippaasti ja aromikkaana, katkeroa ei tosin paljoa muodostu. Tämäkin rapsakka pilssi osoittautui maukkaaksi tapaukseksi. (35)


Gypsy Inc. Gyp Wit 4,7%
Belgityylinen Witbier, Simcoe ja Mosaic humalilla. Lasissa todella sameaa ja vaaleankeltaista, muutaman sentin kokoisella, nopealla vaahdolla. Tuoksussa voimakkaasti yrttiä, ilmeisesti korianteria, mikä on sen verran tuhtia, että raikkautta ei löydy. Maun puolella yrttisyys jatkaa valloitustaan, mutta nyt kevyt sitrushedelmien kirjokin pääsee pilkistämään, jonkin verran hiivaa happamana myös tässäkin. Tuntuma kevyt ja raikkaan kupliva, kevyestä humaloinnista jää hentoa kutkutus vielä nieluun. Ei niin raikas Wit, mutta mukavan erillainen ja helppo, yrttiä hieman liikaa. (33)





keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

SOPP 2014 Helsinki


Tänä vuonna ei kesälomat sattunut niin, että olisin päässyt jo torstaina heti klo12:00 vähän rauhallissimmissa merkeissä nauttimaan näitä kotimaisia pienpanimotuotteita, vaan jouduin raahautumaan vasta perjantaina töitten jälkeen paikanpäälle. Olin onneksi suht ajoissa liikkeellä, sillä klo16:00 aikaan alkoi jo janoisia suita olemaan jonoksi asti portilla ja ilmakin oli mitä helteisin kylmän huurteisen äärelle.

Kuva:Sori Brewing
Itse aloitin setin Ruosniemien Panimon ja Sori Brewingin toisella yhteistyöoluella: Vientiassistentti Islay editionilla, mikä oli yksi niistä "must taste" -oluita. Kysessä oli voimakkaan katajainen sahti, mikä oli kypsynyt Laphroaigin Quarter Cask -tynnyrin palasten kanssa, eikä suinkaan itse tynnyrissä, niinkuin ensin luulin. Katajaa oli kyllä oluessa melkoisesti ja turpeista savuakin löytyi kohtalaisesti. Aivan liian lämmin tarjoilulämpötila tosin nosti tuota kitkerää katajaa, eikä tästä syystä ollut ihan parhaimpia sahteja. 


Seuraava pakkomaisto, Hiisin Pohjoisen jättiläinen olikin jo päässyt torstain aikana loppumaan, joten tyydyin toiseen mielenkiintoiseen Hiisiläiseen: Humulus Lupukseen, mikä olikin oikein sitruksinen ja karamellinen DIPA, eikä havuisuuttakaan joutunut kauheasti etsimään. Tolkuttoman korkea lämpötila tosin lämmitti olutta nopeasti, mikä sai juotavuuden vähän tökkimään, loistava DIPA kuitenkin jyväskylästä. 


Seuraavana vuorossa oli Tuopin ääressä -blogia pitävän Arto Halosen reseptillä pantu American Pale Ale, Kaiku, mikä on käyty panemassa Suomenlinnan Panimolla ja voi pojat kun olikin mainio kauppavahvuinen APA. Jenkkihumalaa sitruksisena ja trooppisena, sekä runkoa oikein kiitettävästi, tähän haluaisin törmätä jatkossakin. 


Sitten vuorossa Stadin Panimon ständi, mitä ei voinut jättää väliin, sillä maistamattomia oluita oli melkein kaikki ja ensimmäisenä lasiin kaatui Wild Yeast DIPA. Kirpeän hiivainen ja hedelmäinen tuoksu, mutta maultaan melkein täysin eri olut. Humalapuolta löytyi reilusti, muttei kovinkaan raikkaana, ei ihan omaan makuun. Sitten vähän tummempaa, eli Polaris Portteria. Hyvin maitokaakaoinen ja frezzamokkainen olut, vahvalla tuhkaisuudella, sekä makealla ja täyteläisellä rungolla, oikein miellyttävä. StaPalta tuli vielä otettua West Coast Imperial Stout, mikä oli kevyen paahteinen ja rapean humalainen IS, mistä riitti uusia makuja joka huikalla, tykkäsin kovasti. Tässä vaiheessa iltapäivää tiskeille oli jo muodostunut kymmenien metrien jonoja ja tungosta rupesi olemaan melkoisesti, ainakin varjoisissa kohdissa. 


Plevnan jono näytti olevan kuitenkin siedettävän pituinen, joten sinne siis. Ensimmäisenä Plevnalta lähti uusi tuttavuus: Mörko Imperial IPA, mikä olikin hyvin tummanvärinen DIPA, makealla toffeella ja kypsällä hedelmällä. Maussa lisää toffeeta, pihkaa ja kypsiä hedelmiä. Hyvä tasapaino makean täyteläisen rungon ja pehmeän, mutta runsaan humaloinnin kanssa. Plevnalta tuli haettua vielä Petolintu Pils, mikä oli myös ennestään maistamaton ja loistava pilssi olikin, ehkä humaloiduin ja maukkain pilssi, mitä on tullut juotua, vaikka jäikin vähän mörön jalkoihin. 


Plevnan jälkeen alkoi taas Hiisin valikoima kiinnostamaan, joten ei auttanut kun jonottaa. Kaveri otti Game Brewery RyePa:n ja meikä panimon lippulaivaoluen: Raivoavan Rakin. Raivoava Rakki oli niinikään sitruksinen ja havuinen, muttei kovinkaan raikas. Aikaisemmin esiintynyt "talonmaku" kävi myös ajoittain esillä, kuitenkin mukavan täyteläinen ja rapsakka IPA. Rukiinen RyePA oli edellistä hieman parempi. Havuista ja hedelmäistä humalaa tuntuvasti, rukiinen ja karamellinen runko oli maultaan hyvä ja täyteläinen, hiilihapot tosin katosivat lasiin kaadettaessa, melkein kokonaan. 



Listaa tutkaillessa huomasin, että uusia tuttavuuksia olisi vielä useammaksikin päiväksi ja tiskien jonotkin jatkoivat vaan kasvamistaan, Laitilan tiskillä tosin näytti olevan aika rauhallista, joten Laitilan ja Mississippiläisen Yalobusha Brewingin höyryolut, Mississippi Beer täytyi ottaa vielä maistoon. Olut osoittautui varsin mainioksi tapaukseksi, runsaan sitruksisena ja havuisena, sekä leipäisen maltaisena, tämä taisi olla varmaan päivan ensimmäinen sopivan kylmä olut.



 Näiden jälkeen olin jo melko valmis poistumaan paikalta ja antamaan tilaa uusille juovoille, kunnes kävelin tuorean tuusulalaispanimo -Makun ohi, mihin päätin jäädä vielä IPAn toivossa jonottamaan, ja hyvä että jäin, sillä tuo Maku Brewingin IPA olikin mielestäni päivän maukkain olut. Raikkaan trooppinen ja sitruksinen tuoksu, mutta maku hipoi jo täydellisyyttä runsaana ja loistavan sitruksen, havuisen ja mangoisen humalaisena. Pehmeä ja tukeva katkero jäi kutkuttamaan runsaana nielua. Oikein herkullinen ja täyteläinen IPA. 


Tähän upeaan luomukseen oli hyvä päättää tämänvuotinen SOPP -vierailuni. Yhdessä puolikkaassa päivässä ei kovin montaa kerkeä juoda, joten vähintään kaksi päivää pitäisi olla ja mielellään heti torataina klo12:00 roikkumassa porteilla. Oluet oli kuitenkin loistavia, vaikka mitään maagista ei löytynytkään, mutta eipä mitään huonoakaan tullut vastaan.  Jonoakin oli poistuessani portilla jo useita kymmeniä metrejä, joten kyllä kotimaisella käsityöoluella on kysyntää. Kiitos vielä panimoille ja järjestäjille! Ensivuonna näemme toivottavasti uudestaan, kera uusien panimojen ja oluiden.


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Deschutes Inversion IPA

India Pale Ale
6,8%
USA/Oregon, Bend
Deschutes Brewery
0,355l
IBU:80

Ulkomailta

Oregon, Bendissä sijaitsevan Deschutes panimon Inversion IPA on monia palkintojakin voittanut olut, mitä kuvaillaan suureksi ja aromikkaaksi ipaksi. Inversionin kehutusta 80 ibun humaloinnista vastaa: Millennium, Horizon, Centennial, Northern Brewer, Cascade ja Citra -humalat, joten makua pitäisi ainakin tästä pakkauksesta löytyä. Tämäkin tapaus on Ranskan amerikkapäivältä tilattu.


Lasissa sameaa ja tummankuparista olutta, todella komealla ja tiiviillä vaahdolla, mikä pysyy sitkeästi lasissa jättäen komeat pitsit. Tuoksussa havumetsäistä humalaa, hapanta hedelmää ja kinuskikastiketta, mutta raikkautta ei ensinkään. Maultaan niinikään havuinen, sekä hieman greippinen, mutta sitä raikkautta ei löydy vielläkään, parfyymia ja käynnyttä hedelmää toki nousee jälkimakuun maistumaan hetkeksi. Suuntuntuma on kohtalaisen täyteläinen, mutta hiilihapoiltaan täysin flätti, no ehkä ihan hentoa pistelyä. Tunkkaisesta humaloinnista jää vähän liian äkäinen katkero raastamaan kurkkua ja vielä melko pitkään. Vaikka olut on tuoretta (22/7/14) niin vaikuttaa jo parhaansa päivänsä nähneeltä, ehkä vaan vioittunut yksilö sattui kohdalle. 
RB


lauantai 19. heinäkuuta 2014

Lindemans Pêcheresse

Lambic (hedelmä)
2,5%
Belgia/St Pieters Leeuw-Vlezenbeek
0,375l

Deli Baker's (ABC-Lohja) 4,2e/0,375l

Pari viikkoa sitten tuli käytyä lohjan ABC:llä sijaitsevassa Deli Baker'sissä siinä toivossa, että hyllystä löytyisi vielä Hiisi panimon Lumoojaa tai Iso-Kallan vehnäolutta, mutta molemmat olivat tietenkin päässeet jo loppumaan. Tilalle löysin kuitenkin Brewfistin ja De Molenin yhteistyöolut Beautiful & Strange gosen, sekä nyt juovottavan Lindemansin persikoilla maustettu Lambicin.


Ulkonäöltään hyvin pitkälti samea ja persikanlihanvärinen, vaahtoa kehittyy kohtalaisesti ja aika kuohuvana, mikä kuitenkin säilyy oluen päällä jonkin aikaa. Tuoksu kellarimainen ja kirpeä, makeaa persikkaista hedelmämehua myös runsaasti - vaikea näitä kuvitella oluiksi. Maultaan makea ja niinikään persikkamehuinen ja nektarinen, kirpeää happamuutta hyvin miedosti taustalla. Tuosta runsaasta hedelmäisyydestä tuli mieleen vesipiipussa poltettava makea ja hedelmäinen "tupakka". Tuntuma nektarimaisen täyteläinen ja hyvin makea, hiilihappoja löytyy omaan suuhun ehkä aavistus liian niukasti, kun voisi olla kuplivampikin, mikä pitäisi oluen myös pitempään raikkaana, vaikka meni se nytkin melkoisen vaivattomasti ja nopeasti huiviin. Eipä tässä oikeastaan mitään pahaa ollut, kuin mehua olisi juonut - hyvää sellaista.
Oo:(0-50)  RB


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Lagunitas A Little Sumpin' Sumpin' Ale

India Pale Ale
7,5%
USA/Petaluma, California
0,355l
IBU:64


Ulkomailta

Kalifornialaisen Lagunitaksen oluita on muutamia tässä lähiaikoina jo nautittukin ja Ranskasta tuli tilattua vielä yksi lisää. Sumpin' Alen maltaina on käytetty 50/50 ohraa ja vehnää ja rapea 64ibun humalointi suoritettu amerikkalaisilla humalilla, joten tyyli voisi olla vaikka vehnä-ipa.


Lasissa kirkasta ja kellertävää olutta, runsaalla ja tiiviillä vaahdolla, mikä pysyy ihan mukavasti muodossaan. Tuoksu happaman greippinen ja trooppisen hedelmäinen, kera makean kinuskikastikkeen. Maussa reippaasti sitruksista, kukkaista ja kypsän hedelmäistä humala, sekä makean karamellistä mallasta. Jälkimakuun kehittyy vielä parfyymia, mikä jää todella kevyeksi, mutta alkoholia sitten hieman reippaammin. Tuntumaltaan keskitäyteläinen, makeahko ja voimakkaan poreileva. Humalan katkeropuoli on maltillista, mutta aromipuoli on puolestaan upean aromikas. Raikas ja hyvänmakuinen kesä-ipa, missä mukavasti humalaa piristämässä mieltä.
RB