Stone Imperial Russian Stout

Imperial Stout

11%

USA/Escondido, California

Stone Brewing Company

0,66l

IBU:60

Alko Arkadia, erikoisvalikoima 14,70e/0,66l

Nyt vuorossa oleva Stonen Imperial Russian Stout oli edellisen kerran alkon valikoimassa 2012 ja silloinkin sitä sai ainoastaan arkadian lippulaivamyymälästä. Tuota 2012 -versiota tuli ostettua, vain yksi pullo ja sekin löytyy vielä varastosta, missä se on odottanut "sopivaa" hetkeä. Tätä 2014 -erää ostin kaksi pulloa, toisen huitasen huiviini nyt, ja toinen menee jossain vaiheessa rinnakkain tuon 2012 -version kanssa, mutta tästä sitten myöhemmin lisää.

Lasissa Stonen IRS on miltei pikimustaa. Vaahto on nätti, mokkamainen ja runsas, mikä myös säilyy oluen päällä pitkään. Tuoksultaan makean kahvisuklainen ja aika alkoholinen ! (11%), miedohko paahteisuus jää tuoksussa yllättävänkin kevyeksi. Maun puolella paahdettakin alkaa löytymään ja hyvinkin kuivahkona, mutta makea kahvilikööri ja suklaisuus saavat oluen hyvään balanssiin nopeasti, alkoholin puraisukin esiintyy vasta huikan loppupuolella kevyenä. En ihan näin helppoa Imperial Stoutia odottanut tämän olevan, mutta on tosiaan maukas tapaus. Suuntuntuma kohtalaisen paksu ja öljyinen, hiilihappoisuus on juurikin sopivan alhaista, mutta katkeroa löytyykin sitten  melkoisesti ja todella pitkäkestoisena, ei nyt ihan irvistämään laita kuitenkaan. Omaan suuhun Stonen IRS on juuri sopivan makea ja paahteinen, alussa alkoholi tosiaan hyökki, mutta suu tottui nopeasti ja nautinto senkuin parani vaan. Hitaasti nautiskeltuna, miltei täydellinen olutkokemus. Ehkä voisi vielä kolmannen käydä hakemassa, kun vielä löytyy.
Oo:(0-50)  RB

Saimaa Brewer's Special American Red Ale

Amber Ale

4,7%

Suomi/Mikkeli

Saimaan Juomatehdas

0,33l

IBU:40

CM-Sello 2,59e/0,33l

Brewer's Special IPA ei ihan maitokauppaoluiden kärkisijoille yltänyt, vaikka potentiaalia oluesta löytyikin, varsinkin humaliensa puolesta. Sarjan toinen olut: American Red Ale, olisi seuraavana vuorossa ja niinkuin IPA, myös tämä Amber Ale -tyylinen olut on saanut mukavan humalakirjon kaverikseen. Amerikkalais -tyyliseen olueen on tietenkin valittu amerikkalaisia humalia: Columbus, Chinook, Cascade ja Amarillo -lajikkeet, myös tölkin kylkeen on laitettu jenkkityyliä, luultavasti pin-up tytön tai elokuvatähden muodossa.. no joo, ääntä kohti. 

Lasissa punertavanrusehtavaa ja hieman utuista olutta, todella runsaalla ja komealla vaahdolla, mikä säilyy pitkään lasissa ja jättää komeaa pitsiä laskeutuessaan. Tuoksu makean hedelmäinen ja raikkaan sitruksinen, sekä maltaisuus hunajaisen täyteläinen - upea tuoksu. Maultaan fantastinen, humalointi tukevan sitruksinen ja havuinen, mallaspohja aavistuksen metallinen, mutta täyteläinen. Aromien kirjo on oikein monipuolinen. Suuntuntuma on mukavan täyteläinen, ehkä aavistuksen flätti hiilihapoiltaan, mutta pistelyä löytyy sopivasti. Oluen humalointi on todella hyvä; katkeroa löytyy riittävästi ja pitkäkestoisena, ja mikä parasta: upean makuisena. Tässäpä muuten todella hyvä kauppavahvuinen olut ja ihan eri sorttia edellisen IPAn kanssa. Tämän näkisin mieluisasti pysyvässä valikoimassa, Marskien rinnalla, myös hinta olisi oikein mainio. Ehdottomasti parhaimmasta päästä, maitokauppojen hyllyiltä.

Oo:(0-50)  RB

Saimaan Brewer's Special India Pale Ale

Session IPA
4,7%
Suomi/Mikkeli
Saimaan Juomatehdas
0,33l
IBU:45

CM-Sello 2,59e/0,33l

Saimaan juomatehtaalta, Marsalkka olutsarja on varmaan jokaiselle marketista kaljaa ostavalle tullut jossain vaiheessa tutuksi. Nyt Mikkelistä on tullu rajallisena eränä, kaksi hieman "vaativampaan" makuun valmistettua olutta. Molemmat oluet kantavat tuota Brewer's Special -nimeä ja ovat reilusti humaloidumpia, kuin Marsalkka -sarjan tuotteet. Myös molempien tölkkien ulkonäkö miellyttää silmää ja tyylit lämmittävät mieltä. Ensimmäisenä vuoron saa IPA, mikä on humaloitu First Gold, Admiral, Columbus, Chinook ja Cascade -lajikkeilla, joista irtoaa rapeat 45 ebua.

Saimaan Session IPA on ulkonäöltään vaaleankuparinen ja hieman sameahko. Vaahtoa muodostuu oikein runsaasti ja kermaisena - pysyy vielä lasissa todella pitkään. Tuoksussa kevyesti sitruunaa ja parfyymia, makea karamellisyys tosin voimakkainta, ehkä aavistus vielä keitettyä maissia taustalla - ei kovinkaan raikkaan oloinen. Maussa humalan aromit huomattavasti parempaa, sitrus peittää hienosti parfyymia, myös trooppista hedelmääkin löydettävissä, maltaisuuskin nousee pehmeänä esiin, kohtalaisen voimakkaan humaloinnin alta. Keitetty maissi jäi tälläkertaa pois. Suuntuntuma aika kevyt ja kuivahko, hiilihappoisuus kevyesti pistelevää, mutta humalista irtoava katkero taitaa olla tiukin mitä kauppaoluista on tullut vastaan, tämä jää vielä kestona raastamaan kurkkua, jokseenkin omaan mieltymykseen aika kiva katkero. Otin aavistuksen verran liian aikaisin tölkin pois jääkaapista, sillä kylmempänä juotavuus olisi ollut paljon parempi ja raikkaampi - nyt aavistuksen tunkkainen ja hiilihapot katosivat nopeasti. Hinta/laatusuhteeltaan kuitenkin ihan kelpo, hyvin humaloitu Session IPA. Myöhemmin sarjan toinen osa: American Red Ale.
Oo:(0-50)  RB

AleSmith Grand Cru

Belgityylinen vahva ale
10%
USA/San Diego, California
AleSmith Brewing Company 

0,75l

Alko Arkadia erikoisvalikoima 24,90e/0,75l (ostohetkellä)

Viime vuoden marraskuulla AleSmithin Grand Cru tuli arkadian erikoisvalikoimaan 240 pullon voimin, hintaan 24,90e. Hintaa pullolla on tänä päivänä 25e ja 90 pulloa löytyy vielä saldoa, eli kerkee hakemaan vielä toisenkin jos osoittautuu sen arvoiseksi. Grand Cru on talvikaudelle pantua vahvaa belgityylistä alea, mistä löytyy mukavat 10%/0,75l, joten eiköhän tästä ole lämmittämään näin alkusyksyn pimenevää iltaa.

Ulkonäöltään AleSmithin Grand Cru on hyvin samea ja punertavanrusehtava. Vaahtoa oluen päälle muodostuu parin sentin verran tiiviinä, mutta katoaa nopeasti ohueksi kerrostumaksi. Tuoksu on pääosin kuivatun luumuinen ja makean jälkiruokaviininen, myös alkoholi pysyy nätisti jemmassa - ei paha. Maun puolella tuo kuningas alkoholi sitten rellestää oikein kunnolla, eikä mausta meinaa saada mitään tolkkua. Toisen lasin kohdalla, kun suu oli jo turtunut alkoholiin, alkoi myös kypsät hedelmät ja makea maltaisuuskin esiintyä, hapan hiivaisuus jälkimaussa vielä voimakkaimpana. Suuntuntuma keskitäyteläinen ja melko öljyinen, hiilihappoisuus aika matalaa, mutta aivan riittävää tämän nautiskeluun. Humalapuoli kohtalaista ja hieman kuivahkoa, ei tosin jää pahemmin karvastamaan. AleSmithin Grand Cru ei ollut mikään kummoinen olutnautinto, tuoksu lupaili jotain ihan muuta, mitä maku antoi - alkoholi dominoi makua miltei kokonaan. Enempi makeus olisi saattanut korostaa hedelmäisyyttä ja siten myös makua. Yhellä istumalla tyhjentyi pullo, joten hieman kihahti nuppiin. Enpä taida tuhlata 25e toiseen moiseen. Katsotaan myöhemmin oisko Wee Heavy sitten parempi.
Oo:(0-50)  RB

Chimay Dorée

Belgityylinen ale

4,8%

Belgia/Baileux

Chimay

0,33l

Alko Kannelmäki, Kaari 3,99e/0,33l

Alkossa on ajanmittaan näkyny tältä Belgialaiselta luostaripanimolta, kaikki perustuotteet: Blue, Tripel ja Red, joista tämä viimeisin on jo poistunut muutama vuosi sitten. Viime heinäkuussa saatiin alkoon sitten hieman harvinaisempi Chimay, Dorée. Dorée on valmistettu hyvin samanlaisilla ainesosilla, kuin Red, mutta on vaaleampi ja maustettu erilailla. Kolmen tunnetumman ja vahvemman Chimayn sijaan, itse munkit tykkäsivät juoda luostarilla huomattavasti miedompaa olutta, joten munkit panivat pelkästään omaan käyttöön tämän kevyemmän Chimayn. Myöhemmin olutta sai rajallisesti myös ulkopuoliset juoda luostarissa ja sittemmin se on levinnyt pitkin maailmaa, jopa meille suomeen asti.

Lasissa tämä harvinaisempi Chimay näyttää kullankeltaiselta ja hieman hiivaisen samealta, vaikka kuinka varovasti koitin kaataa. Vaahtoa oluen päälle muodostuu paksuna hötönä, mikä myös kestää todella pitkään. Tuoksussa tyylilleen omaista kellarimaista hiivaisuutta ja kuivaa hedelmäkakkua, taustalta puskee vielä jonkin verran maissia, mikä jää kuitenkin vähäiseksi. Maussa yllättävänkin paljon anista, mutta kypsä hedelmäisyys ja alussa kohtalaisen voimakas hiivaisuus kuitenkin tasoittaa maut parempaan suuntaan, raikkautta oluesta ei kuitenkaan uupunut. Suuntuntuma on mukavan täyteläinen, mutta todella kuiva. Hiilihapot nousevat runsaina, mikä tekee juotavuudesta aika helpon. Hento katkerokin jää hetkeksi vielä karvastamaan nielua. Kevyen raikas Dorée laskee hyvin kesällä, mutta pimeneviin syysiltoihin ostan mielummin Blueta.

Oo:(0-50)  RB

Maku Golden Ale

Golden/Blond Ale

4,5%

Suomi/Tuusula

Maku Brewing

0,33l

Prisma Kannelmäki 3,55e/0,33l

Kauppavahvuisilla olusilla jatketaan, kun vuorossa on tuorean Tuusulalaisen Maku Brewingin ensimmäinen kotiin ostettava olut: Golden Ale. Olutta löytyi vielä sopivasti lähi prismastani ja vielä sopuisaan hintaan. SOPP:ssa juotu Makun IPA oli mielestäni festarien paras olut, joten kiva päästä maistamaan myös panimon muitakin oluita. Tuosta IPAsta vielä sen verran, että se ylsi toiselle sijalle, sarjassa ale yli 4,7% Suomen paras olut -kisassa Syystoberissa, rautatientorilla ja ihan ansaitusti. Ykkössijan vei Lammin Sahti, eli ei huono sekään.

Nyt kuitenkin Golden Alen pariin, mikä näyttää lasissa samealta ja vaaleanrusehtavalta, vaahto jää matalaksi, mutta tiiviiksi ja melko pitkäkestoiseksi. Tuoksussa nousee päällimmäisenä hieman sitruksinen ja yrttinen humalointi, taustalla vielä hedelmäistä hiivaa, sekä mallasta. Maussa mallasta vaalean leipäisenä ja humalaa sitruksisena, sekä kevyen parfyymisenä - ei tunkkaisuutta, eikä virhemakuja, vaan maukasta olutta. Suuntuntuma on miellyttävän täyteläinen ja hiilihappoisuus sopivan pistelevää, humalointi taitaa olla kuitenkin oluen parhaita puolia, sillä rapsakka ja pitkäkestoinen katkero vaikuttaa pitkään ja aromipuoli on myös kuosissa. Kylmänä Golden Ale on todella raikas ja maukas olut, tätä tulee todellakin ostettua jatkossakin. Maku Brewing on panimo, mikä on vakuuttanut jo kahdella maistetulla oluella, uusia siis odotellaan.

Oo:(0-50)  RB

Pyynikin Käsityöläispanimo Wanakastout

Stout

4,5%

Suomi/Tampere

Pyynikin Käsityöläispanimo

0,33l

Fröökynän Herkku 3,80e/0,33l

Pyynikin Käsityöläispanimon Uusi-Seelantilaisilla humalilla marinoitu Stout jäi jo kesän aikaisemmalla reissuulla Fröökynän Herkusta matkaan, mutta on kesän kiireiltä jäänyt juomatta. Kovasti Pyynikin kauppavahvuisista oluista pitäneenä, odotukset ovat luonnollisesti tästäkin melko korkealla.

Lasissa Wanaka on arvatenkin tummaa, vaahtoa muodostuu noin sentin verran, mikä häviää nopeasti pois. Tuoksussa ohuesti makeaa paahdetta ja tummaa suklaata - ei oikeastaa erotu tuoksultaan muista kauppavahvuisista stouteista. Maultaan pehmeän paahteinen ja palaneen sokerinen, kahvia ja suklaata löytyy myös kevyinä taustalla. Uusi-Seelantilaiset humalat eivät maussa juurikaan erotu, mutta on kohtalaisen kuivattavaa ja pitkäkestoista. Runkoa ja makeutta oluesta löytyy myös upeasti ja hiilihapotkin esiintyvät sopivan alhaisina, mikä tekee juotavuudesta todella nautinnollisen. Ehdottomasti parhaimpia kauppavahvuisia stouteja ja jälleen hyvä olut Pyynikin Käsityöläispanimolta.
Oo:(0-50)  RB

Hiisi Lumooja 4,3%

Wheat Ale

4,3%

Suomi/Jyväskylä 

Panimoyhtiö Hiisi

333ml

Fröökynän Herkku 4,5e/333ml

Hiisin Lumooja on muutamaan otteeseen ollut loppunut, kun olen sitä parilla ABC:llä sijaitsevasta ruokapuodista käynyt etsimässä. Tällä kertaa Teivon ABC:llä sijaitsevasta Fröökynän Herkusta sitä oli kuitenkin jälleen saatavilla, joten pitihän se ottaa matkaan. Muutama muukin "uutuus" löytyi vielä hyllystä, mutta persaukisena jouduin jättämään väliin. Lumoojasta on/oli myös vahvempi versio 5,3% Belgian IPA, mutta tämä on se miedompi 4,3% Vehnäolut.

Lasissa Lumooja on kirkas ja kullankeltainen, vaahto muodostuu jättimäisenä ja isokuplaisena, mikä myös pysyy pitkään oluen päällä. Tuoksultaan kepeän mausteinen ja sitruksinen, mistä ei myöskään raikkautta puutu. Maussa sitrusta ja raikasta hedelmäsalaattia, loppuakohden kehittyy myös yrttiä, sekä kosteaa ruohoisuutta. Kevytrunkoinen vehnä, missä on runsaasti pistelevää hiilihappoa, ja se tekee tästä oikeastaan hyvinkin raikkaan tapauksen, kera maukkaan sitruksen. Myöskään humalaa ei Lumoojasta puutu, sillä mukavan rapsakka ja kuivahko katkero jää hyväksi toviksi vaikuttamaan. En tiedä miten muuttuisi lämmetessä, sillä tämä ei kauan lasissa seissyt ja mitä sitä seisottamaan, jos on hyvää!
Oo:(0-50)  RB

Dogfish Head Indian Brown Ale

Brown Ale
7,2%
USA/Milton, Delaware
Dogfish Head Brewery 

0,355l
IBU:50

Ulkomailta

Näin kesällä tuntuu olevan kaikenlaista tekemistä, niin paljon että unohtuu ihan päivittää blogin puolelle viimeisimmät juomiset. Tässäpä siis viime viikolta yksi annos arvostettua Dogfish Headin olutta. 60/90/120 IPAa olen pitkään havitellut, mutta kaksi muuta olen pystynyt hankkimaan, ja hyvä niin sillä ei näitä ihan joka puodista löydy. India Brown Ale on Scotch Alen, India Pale Alen ja American Brown Alen hybridi, josta löytyy 50ibua ja kuivahumalointi suoritetaan samoin kuin 60 ja 90 IPAssa, itse lajikkeista ei tosin ole tietoa.

Ulkonäöltään tämä Dogfish Head hyvin tummanruskea, mutta kirkas. Vaahtoa muodostuu muutaman sentin kokoisena ja kermaisena, mikä säilyy vielä hyvän tovin lasissa. Nenään kantautuu makeaa lakritsia, palanutta sokeria, sekä hentoa paahteisuutta. Maultaan ei niin makea, vaikka toffeeta ja tummaa sokeria löytyykin reilusti, myös hapanta hedelmää ja alkoholia löydettävissä kohtalaisesti. Humalat jää melkolailla taaemmas, yrttisenä ja ruohoisena. Runkoa oluesta löytyy tuntuvasti ja hiilihappoja pistelevästi. Kuivahko katkero vie loputkin makeudet mennessään, vaikka ei jää pahemmin nielua raastamaan, pehmeänä toki. Ensimmäiseksi Dogfish Headin olueksi, Indian Brown Ale oli ihan kelpo tapaus, vaikka jäin kaipaamaan vähän aromikkaampaa humalointia, mallaspohja oli kuitenkin hyvä.

RB

Green Flash Double Stout

Foreign Stout
8,8%
USA/San Diego, California
Green Flash Brewing Co.
0,355l
IBU:45

Ulkomailta

Brittityylistä vanhan-ajan stoutia, Kalifornialaisen Green Flashin tapaan. Tällä kertaa San Diegolaiset eivät ole humaloineet olutta rapsakkaan länsirannikon tyyliin, vaan olut on marinoitu vähän perinteisemmin brittiläisellä Target -humalalla. Kerran aikaisemmin olen juonut tupla stouttia ja silloin pidin siitä kovasti, joten mielelläni näitä tilaa myös ulkomailta, jos vain on saatavilla.

Väriltään tumma, colanvärinen. Jättimäinen cappuccino -tyylinen vaahto muodostuu beigenä lasiin jossa myös säilyy todella pitkään ja laskiessaan jättää vielä komeat pitsit - ehkäpä yksi näteimpiä. Tuoksu makean paahteinen ja maitoinen, kahvia ja suklaata selvästi vielä taustalla. Maultaan pehmeän maitosuklainen, mistä taittuu tuhkaiseksi ja kahvisemmaksi, alkoholia myös kohtalaisen tuntuvasti esillä. Jälkimaussa vielä ohutta metallisuutta, tummaa suklaata, sekä lakritsia. Suuntuntuma silkkisen täyteläinen ja hieman makea,  hiilihapot jäävät sopivan mataliksi ja pehmeiksi, kun lopussa nouseva katkero puolestaan kehittyy kuivana ja pitkäkestoisena. San Diegolainen tupla stoutti on oikein pehmeä ja täyteläinen olutkokemus, mitä turhan voimakas alkoholi vähän dominoi, kuitenkin herkullinen tapaus.
Oo:(0-50)  RB

Hoppin' Frog Barrel Aged B.O.R.I.S the Crusher

Imperial Stout

9,4%

USA/Akron, Ohio

Hoppin' Frog Brewery

0,66l

IBU:60

Ulkomailta

Muutamaksi vuodeksi kerkesi tynnyröity Boris "unohtua" kaappiin, kunnes mietin millä oluella olisi hyvä korkata juuri postista haetut Spiegelaun Stout -lasit.  Normaali versio tästä Imperial Stoutista tuli juotua jo aikoja sitten ja herkullista tavaraa olikin, nyt on saanut myös Heaven Hill -viskitynnyreissä kypsynyt versiokin tasaantua tarpeeksi.

...ja mustaa lientähän sieltä pullosta valui, upouuteen Spiegelau Stout -lasiini (Jaskalle kiitos koodista). Vaahtoa oluen päälle muodostuu sentin verran  ruskeana, mikä tosin katoaa nopeasti. Tuoksu on voimakkaan bourbon-arominen. Vaniljaa, sekä toffeeta heti päällimmäisenä,  taustalla sitten kevyempää paahteisuutta ja polttavaa alkoholia, ja makealtahan tämä vaikuttaa.. Maku jatkuu hyvin makean bourbonmaisena ja viinaisena, mikä tulee yllättävänkin voimakkaana esiin. Vasta tovin jälkeen huikasta nousee hieman suklaata ja paahdettakin esiin, mikä tekee jälkimausta yllättävän herkullisen ja pitkän. Suuntuntuma jää tosin harmittavan ohueksi, vaikkakin öljyiseksi. Hiilihappoja ei pullosta oikeastaan enään löydy, eikä pehmeä katkerokaan jää kovin pitkäksi aikaa viihdyttämään kitarisoja. Tynnyröinti on tehnyt tehtävänsä, ehkä jopa liiankin hyvin, sillä itse oluen oma maku jää hieman jalkoihin, omaan makuun laskee kuitenkin ihan hyvin, vaikkakin normaali versio olikin mielestäni parempi. Onkohan n. 2vuoden varastointi saattanut tehdä vaan hallaa...? no tiedä siitä, ennenkuin tulee tuoreampi taas vastaan.

Oo:(0-50)  RB

4 Olutta, 4 Tyyliä - Gypsy Inc.

Diamond Beverages toi alkukesästä maitokauppoihin hieman piristystä kesän heikkoon olut antiin, neljällä uudella Tanskalaisella oluella. Gypsy Inc. on uusimpia tanskalaisia mustalaispanijoita, jotka eivät omista omia panovehkeitä, vaan käyvät panemassa oluensa muissa panimoissa, ja tällä kertaa kaikki neljä on pantu belgiassa, De Proefbrouwerij:lla. Neljä eri olutta, neljä eri tyyliä ja lukuisia eri humalalajikkeita.

Gypsy Inc. Pale Trail 4,7%
American pale ale, mikä on humaloitu Simcoe, Citra ja Tettanger -lajikkeilla. Nätti ja runsasvaahtoinen, vaaleanrusehtava olut. Tuoksu Happaman sitruksinen ja hedelmäinen, sekä leipäinen. Maussa nätisti humalaa, sitruksisena ja parfyymisenä, trooppista hedelmää taustalla, voimakas hiivaisuus tosin käy nopeasti tökkimään. Runkoa ihan mukavasti ja hiilihappoja reippaasti. Kuivaa ja rapsakkaa katkeroa jää kohtalaisesti vielä nieluun. Olisi voinut olla raikkaampi. (33)

Gypsy Inc. Soft Focus 4,7%
Tyyliltään American Wheat, minkä humalina Amarillo ja Citra. Samea ja oranssinen olut, parin sentin kokoisella vaahdolla. Tuoksu happaman hedelmäinen ja havuinen, jonkin verran myös yrttiä. Maussa hyvät humalat, niin havuisena, kuin kipakan sitruksisenakin. Vehnäinen happamuus nousee jälkimakuun. Tuntuma kevyt ja raikkaan hiilihappoinen, kuivahko katkero jää vielä pehmeänä kurkkuun. Kiva ja raikas vehnä, missä voisi olla vieläkin enemmän aromia. (34)

Gypsy Inc. Tipsy Gypsy 4,7%
Amarillo & Simcoe -humaloitu rapsakka Pilsner. Vaaleankuparinen ja matalavaahtoinen pils. Tuoksu trooppisen hedelmäinen ja raikkaan sitruksinen, myös kevyen keksistä mallasta löytyy. Maku sitruksinen ja persikkainen. Samaa hapanta hiivaa, kuin edellisissä ja hentoa alkoakin havaittu, kuitenkin aromeiltaan edellisiä parempi. Tuntuma mukavan täyteläinen ja pistelevän hiilihappoinen. Humalaa reippaasti ja aromikkaana, katkeroa ei tosin paljoa muodostu. Tämäkin rapsakka pilssi osoittautui maukkaaksi tapaukseksi. (35)

Gypsy Inc. Gyp Wit 4,7%
Belgityylinen Witbier, Simcoe ja Mosaic humalilla. Lasissa todella sameaa ja vaaleankeltaista, muutaman sentin kokoisella, nopealla vaahdolla. Tuoksussa voimakkaasti yrttiä, ilmeisesti korianteria, mikä on sen verran tuhtia, että raikkautta ei löydy. Maun puolella yrttisyys jatkaa valloitustaan, mutta nyt kevyt sitrushedelmien kirjokin pääsee pilkistämään, jonkin verran hiivaa happamana myös tässäkin. Tuntuma kevyt ja raikkaan kupliva, kevyestä humaloinnista jää hentoa kutkutus vielä nieluun. Ei niin raikas Wit, mutta mukavan erillainen ja helppo, yrttiä hieman liikaa. (33)

SOPP 2014 Helsinki

Tänä vuonna ei kesälomat sattunut niin, että olisin päässyt jo torstaina heti klo12:00 vähän rauhallissimmissa merkeissä nauttimaan näitä kotimaisia pienpanimotuotteita, vaan jouduin raahautumaan vasta perjantaina töitten jälkeen paikanpäälle. Olin onneksi suht ajoissa liikkeellä, sillä klo16:00 aikaan alkoi jo janoisia suita olemaan jonoksi asti portilla ja ilmakin oli mitä helteisin kylmän huurteisen äärelle.

Kuva:Sori Brewing

Itse aloitin setin Ruosniemien Panimon ja Sori Brewingin toisella yhteistyöoluella: Vientiassistentti Islay editionilla, mikä oli yksi niistä "must taste" -oluita. Kysessä oli voimakkaan katajainen sahti, mikä oli kypsynyt Laphroaigin Quarter Cask -tynnyrin palasten kanssa, eikä suinkaan itse tynnyrissä, niinkuin ensin luulin. Katajaa oli kyllä oluessa melkoisesti ja turpeista savuakin löytyi kohtalaisesti. Aivan liian lämmin tarjoilulämpötila tosin nosti tuota kitkerää katajaa, eikä tästä syystä ollut ihan parhaimpia sahteja. 

Seuraava pakkomaisto, Hiisin Pohjoisen jättiläinen olikin jo päässyt torstain aikana loppumaan, joten tyydyin toiseen mielenkiintoiseen Hiisiläiseen: Humulus Lupukseen, mikä olikin oikein sitruksinen ja karamellinen DIPA, eikä havuisuuttakaan joutunut kauheasti etsimään. Tolkuttoman korkea lämpötila tosin lämmitti olutta nopeasti, mikä sai juotavuuden vähän tökkimään, loistava DIPA kuitenkin jyväskylästä. 

Seuraavana vuorossa oli Tuopin ääressä -blogia pitävän Arto Halosen reseptillä pantu American Pale Ale, Kaiku, mikä on käyty panemassa Suomenlinnan Panimolla ja voi pojat kun olikin mainio kauppavahvuinen APA. Jenkkihumalaa sitruksisena ja trooppisena, sekä runkoa oikein kiitettävästi, tähän haluaisin törmätä jatkossakin. 

Sitten vuorossa Stadin Panimon ständi, mitä ei voinut jättää väliin, sillä maistamattomia oluita oli melkein kaikki ja ensimmäisenä lasiin kaatui Wild Yeast DIPA. Kirpeän hiivainen ja hedelmäinen tuoksu, mutta maultaan melkein täysin eri olut. Humalapuolta löytyi reilusti, muttei kovinkaan raikkaana, ei ihan omaan makuun. Sitten vähän tummempaa, eli Polaris Portteria. Hyvin maitokaakaoinen ja frezzamokkainen olut, vahvalla tuhkaisuudella, sekä makealla ja täyteläisellä rungolla, oikein miellyttävä. StaPalta tuli vielä otettua West Coast Imperial Stout, mikä oli kevyen paahteinen ja rapean humalainen IS, mistä riitti uusia makuja joka huikalla, tykkäsin kovasti. Tässä vaiheessa iltapäivää tiskeille oli jo muodostunut kymmenien metrien jonoja ja tungosta rupesi olemaan melkoisesti, ainakin varjoisissa kohdissa. 

Plevnan jono näytti olevan kuitenkin siedettävän pituinen, joten sinne siis. Ensimmäisenä Plevnalta lähti uusi tuttavuus: Mörko Imperial IPA, mikä olikin hyvin tummanvärinen DIPA, makealla toffeella ja kypsällä hedelmällä. Maussa lisää toffeeta, pihkaa ja kypsiä hedelmiä. Hyvä tasapaino makean täyteläisen rungon ja pehmeän, mutta runsaan humaloinnin kanssa. Plevnalta tuli haettua vielä Petolintu Pils, mikä oli myös ennestään maistamaton ja loistava pilssi olikin, ehkä humaloiduin ja maukkain pilssi, mitä on tullut juotua, vaikka jäikin vähän mörön jalkoihin. 

Plevnan jälkeen alkoi taas Hiisin valikoima kiinnostamaan, joten ei auttanut kun jonottaa. Kaveri otti Game Brewery RyePa:n ja meikä panimon lippulaivaoluen: Raivoavan Rakin. Raivoava Rakki oli niinikään sitruksinen ja havuinen, muttei kovinkaan raikas. Aikaisemmin esiintynyt "talonmaku" kävi myös ajoittain esillä, kuitenkin mukavan täyteläinen ja rapsakka IPA. Rukiinen RyePA oli edellistä hieman parempi. Havuista ja hedelmäistä humalaa tuntuvasti, rukiinen ja karamellinen runko oli maultaan hyvä ja täyteläinen, hiilihapot tosin katosivat lasiin kaadettaessa, melkein kokonaan. 

Listaa tutkaillessa huomasin, että uusia tuttavuuksia olisi vielä useammaksikin päiväksi ja tiskien jonotkin jatkoivat vaan kasvamistaan, Laitilan tiskillä tosin näytti olevan aika rauhallista, joten Laitilan ja Mississippiläisen Yalobusha Brewingin höyryolut, Mississippi Beer täytyi ottaa vielä maistoon. Olut osoittautui varsin mainioksi tapaukseksi, runsaan sitruksisena ja havuisena, sekä leipäisen maltaisena, tämä taisi olla varmaan päivan ensimmäinen sopivan kylmä olut.

 Näiden jälkeen olin jo melko valmis poistumaan paikalta ja antamaan tilaa uusille juovoille, kunnes kävelin tuorean tuusulalaispanimo -Makun ohi, mihin päätin jäädä vielä IPAn toivossa jonottamaan, ja hyvä että jäin, sillä tuo Maku Brewingin IPA olikin mielestäni päivän maukkain olut. Raikkaan trooppinen ja sitruksinen tuoksu, mutta maku hipoi jo täydellisyyttä runsaana ja loistavan sitruksen, havuisen ja mangoisen humalaisena. Pehmeä ja tukeva katkero jäi kutkuttamaan runsaana nielua. Oikein herkullinen ja täyteläinen IPA. 

Tähän upeaan luomukseen oli hyvä päättää tämänvuotinen SOPP -vierailuni. Yhdessä puolikkaassa päivässä ei kovin montaa kerkeä juoda, joten vähintään kaksi päivää pitäisi olla ja mielellään heti torataina klo12:00 roikkumassa porteilla. Oluet oli kuitenkin loistavia, vaikka mitään maagista ei löytynytkään, mutta eipä mitään huonoakaan tullut vastaan.  Jonoakin oli poistuessani portilla jo useita kymmeniä metrejä, joten kyllä kotimaisella käsityöoluella on kysyntää. Kiitos vielä panimoille ja järjestäjille! Ensivuonna näemme toivottavasti uudestaan, kera uusien panimojen ja oluiden.