Pyynikin Käsityöläispanimo Pikkuportteri

Portteri
4,2%
Suomi/Tampere
Pyynikin Käsityöläispanimo
0,33l
IBU:36

Prisma Kannelmäki 2,99e/0,33l

Pyynikin Käsityöläispanimon maitokauppavahvuiset oluet ovat olleet, jopa parempia mitä osasin odottaa, varsinkin Ruby Jazz Ale, mikä taitaa olla kauppavahvuisten oluiden parhaimmistoa tällä hetkellä. Harmi sinällään, että panimo ei pysty runsaan kysynnän vuoksi toimittamaan (vielä) oluita laajemmin pääkaupunkiseudulle, mutta tärkeintähän on, että kysyntää riittää ja saatiin edes muutamiin kauppoihin esimakua. Pikkuportteri on miedompi versio panimon Vahvaportterista, mikä oli ensimmäinen maistamani Pyynikkiläinen ja varsin maistuva. 

Ulkonäöltään hyvin mustaa, vaahto todella niukkaa, mutta pysyy pitkään oluen pinnalla. Makean paahteinen tuoksu, ohuella palaneella puumaisuudella, tummaa suklaa vahvana taustalla. Miellyttävän makuinen, ei liikaa paahdetta tai tuhkaisuutta -makeaa ja tummaa hedelmää, vahvaa kaakaota ja hapanta hiivaisuutta runsaammin. Pitkä kahviliköörinen jälkimaku viimeistelee. Ruby Jazzin tavoin, Pikkuportteri on 4,2 prosenttiseksi hyvin täyteläinen. Makeutta sopivasti ja hiilihappoisuus riittävän matalaa. Humalointi nousee lopussa kuivattavana ja pysyttelee hetken nielussa. Erittäin onnistunut miedompi versio vahvastaportterista, eipä taida maitokaupoista parempaa tämän tyylin edustajaa löytyä ja hintalappu kyljessä alle 3e! ei ihme, että hyllyt tyhjenevät nopeasti.
Oo:(0-50)  RB  

Port Brewing Shark Attack

American Strong Ale

9%

USA/San Marcos, California

Port Brewing/Lost Abbey

0,65l

IBU:70

Ulkomailta

-Bottled 19.8.2013-

Muutaman Port Brewingin IPAn jälkeen jäljellä olisi vielä West Coast -tyylinen Imperial Red Ale, mikä on humaloitu Centennial ja Cascade -lajikkeilla. Tähän astiset PB:t ovat kaikki olleet erittäin maistuvia, joten en usko sharkin poikkeavan tästä. 

Lasissa Shark Attack on punertavanruskea ja kuravetisen samea. Runsas ja melko pitkäkestoinen tiivis vaahto pysyy ruodussa pitkään ja laskee hiljalleen jättäen tukevan kerroksen oluen pinnalle. Makean hunajainen ja karamellisen maltainen tuoksu, taustalla hapanta marjaisuutta, havuista ja greippistä humalaa, sekä hentoa parfyymin puremaa. Havumetsäinen humalointi rynnii maussa voimakkaimpana, alkoholin poltetta heti perään. Myöhemmin kypsää ja trooppista hedelmäisyyttä, sekä hapanta sitrusta, mikä jää myös maistumaan jälkimaussa mukavan pitkäksi aikaa. Täyteläinen ja kevyen makea tuntuma, hiilihapot alussa voimakasta, mutta tasoittuu hyvin nopeasti ja tuntuma paksuuntuu. Maltillinen ja kuivattava humalointi jää miellyttävänä karvastamaan nielua pitkäksi aikaa. Shark Attack on hyvin maukas ja täyteläinen olut, joskin alkoholi häiritsi turhan voimakkaana. 0,65l pullon tuhoamiseen vierähtää tovi jos toinenkin, mutta ei sen väliä, kun olut on maistuvaa. 

Oo:(0-50)  RB

Brooklyn Monster Ale

Barley Wine
10,1%
USA/Brooklyn, New York
Brooklyn Brewery
0,355l
IBU:47

Ulkomailta 

Kuin aiempaan Port Brewingin Mongo ipaan, myös Monster Alen tarinaan liittyy kissa. Brooklynin panimolla eli kissa nimeltään Monster ja se nautti suurta suosiota, niin panimolla, kuin mediassakin. Vuonna 2012 Monsterin munuaiset kuitenkin petti ja se kuoli 13v ikäisenä. Monster Alen valmistamienen ei enää tuntunut oikealta ilman Monster -kissaa, joten oluen paneminen päättyi myös samana vuonna. Tämä loppuvuodesta 2012 pantu yksilö taitaa olla tuotannon viimeisimmästä päästä. Humalina: Willamette, Cascade ja Fuggle.

Ulkonäöltään kirkas ja tummankuparinen olut, hyvin niukalla ja nopeasti katoavalla vaahdolla, mistä jää kuitenkin kestävä rengas lasin reunoille. Tuoksussa päällimmäisenä makea ja hunajainen maltaisuus, taustalla teemäistä ja kukkaista humalaa, hyvin brittityylinen tuoksu. Maussa runsaasti hapanta ja kypsää hedelmää, humalointi muuttunut karvaisen yrttiseksi, sekä voimakkaaksi. Lopussa taas kevyttä kukkaisuutta, sekä melko voimakasta alkoholin poltetta. Jälkimaku todella lyhyt, lukuun ottamatta viinaisuutta. Tuntuma kohtalaisen täyteläinen ja siirappisen makea, mitä runsas hiilihappoisuus keventää huomattavasti. Lämmetessä runko liisteröiryy ja viinaisuus korostuu vielä entisestään. Monster Alen kanssa ei kiirettä kannata pitää, sillä juotavuus ei ole helpointa. Kohtalainen brittityylisempi Barley Wine, turhan voimakkaalla viinaisuudella. RIP Monster (molemmat)

RB

Sierra Nevada Narwhal

Imperial Stout

10,2%

USA/Chico, California

Sierra Nevada Brewing Co.

0,350l

IBU:60

Systembolaget

Narwhal (suom. Sarvivalas) on valaslaji, mikä elää pohjoisilla merialueilla ja sen näkyvin tuntomerkki on pitkä syöksyhammas. Narwhal on myös New Yorkin, Brooklynissa sijaitseva, melko tuore panimo, mikä on käynyt vääntöä jo jonkin aikaa Sierra Nevadan kanssa Narwhal -nimestä. Mutta nyt ei keskitytä kahinoihin, vaan Sierra Nevadan Imperial Stoutiin, mikä julkaistiin lokakuussa 2012. Humalina: Magnum ja Challenger.

Ulkonäöltään olut on mustaa, kuin meren syvyyksissä, komealla beigellä vaahdolla, mikä laskeutuessaan jättää kevyttä pitsiä ja ohuen pysyvän kerroksen. Tuoksussa hyvin voimakasta palanutta maltaisuutta, sekä alkoholin pistelyä. Myöhemmin esiin nousee kirkerä suklaisuus ja tuhkaisuus, mutta alkoholin poltteen vuoksi tuoksuttelu jäi melko lyhyeen. Tuhti palaneisuus ja tuhkaisuus jatkuu tökkivänä myös maussa, alkoholi tosin aavistuksen miedompana. Hapan greippisyys ja hedelmäinen hiivaisuus pääsee lopussa kaiken tuon palaneisuuden läpi, mutta muuttuu jälkimaussa taas puumaiseksi ja tuhkaiseksi. Tuntuma jäi harmillisen ohueksi ja voimakkaan humaloinnin kuivattamaksi, makeutta ja täyteläisyyttä olisi saanut olla mielestäni huomattavasti enemmän, hiilihappoisuus myös aika voimakasta, mikä korosti vielä köykäisyyttä. Narwhal ei kuivuudellaan ja palaneisuudellaan oikein säväyttänyt. Jos tulee vielä vastaan joskus, kokeilen parin vuoden kellarointia.
RB

De Molen Vuur & Vlam

India Pale Ale

6,2%

Hollanti/Bodegraven

Brouwerij de Molen

0,33l

IBU:63

Ulkomailta

Tulta & liekkejä (fire & flames) -nimi antaisi ymmärtää, että kyseessä saattaisi olla paahteinen ja savuinen olut, mutta pullo pitää sisällään aivan toisen tyylistä olutta, nimittäin: jenkkityylistä IPAa, minkä vakuuttavina humalina toimii: Galena, Chinook, Cascade, Simcoe ja Amarillo, joista irtoaa maltilliset 63 ibua.

Lasissa tämä hollantilainen on hiivaisen samea ja vaaleankuparinen. Vaahto todella runsas, isokuplainen ja pitkäkestoinen. Tuoksussa runsaasti makeaa ananasta, trooppista hedelmää ja myöhemmin happamaa hiivaisuutta. Ananas hallitsee voimakkaana myös maussa, taaempana karkkimaista hedelmäisyyttä ja greippimäistä happamuutta. Galena ilmeisesti hyvin hedelmäinen, tai tässä tapauksessa trooppisen ananaksinen lajike humalana, makeampana olisi muistuttanut luultavasti enemmän limonadia. Tuntuma on keskitäyteläinen ja runsaan hiilihapokas, hedelmäinen ja hyvin kuivattava humalointi jää pitkäksi aikaa kutkuttamaan nielua. Vuur & Vlam on tymäkkä ja hedelmäinen IPA, ei välttämättä helpoin, mutta omaan makuun aika sopiva.
Oo:(0-50)  RB

Struise Pannepeut

Belgityylinen vahva ale
10%
Belgia/Oostvleteren
De Struise Brouwers
0,33l

Ulkomailta

-Vintage 2009-
Tiedoksi, että kyseessä ei ole panimon, luultavasti tunnetuin olut: Pannepot, vaan Pannepeut (Pannepøt) tai Old Monk's Ale. Se pantiin alunperin Kööpenhaminan olut festareille 2006, mutta hyvän vastaanoton vuoksi oluen valmistusta päätettiin jatkaa. Resepti on eri kuin alkuperäisessä Pannepotissa, joten rinnakkaistestissä olisi ollut kiva vertailla eroavaisuuksia. Pienoinen pettymys iski pullojen saavuttua, koska luulin tilanneeni tuon orkkis potin, myös ikää on jo jokunen vuosi ja ties missä auringonvalossa säilytetty..

Ulkonäöltään Pannepeut on hyvin tummanruskea, nopealla keskikokoisella ja tiiviillä vaahdolla, mikä jättää laskeuduttuaan pysyvän kerroksen oluen pinnalle. Erittäin kypsän hedelmäinen tuoksu (taatelia ja luumua) taustalla mausteisuutta, sekä siirappia. Samankaltaisuutta makeiden jälkiruokaviinien kanssa. Sama kypsä ja tumma hedelmäisyys jatkuu herkullisena myös maun puolella, lisäksi palanutta sokeria, kevyttä alkoholin poltetta ja happamaa hiivaisuutta. Pitkä ja makean portviininen jälkimaku päättää vielä nautinnon on todella maukas tapaus. Hyvin täyteläinen ja siirappisen makea tuntuma, hiilihappoja sopivasti raikastamaan, muuten jäisi melko tuhdiksi. Yrttinen humalointi nousee kohtalaisena lopussa ja pysyttelee hetken. Olipahan tuo aika fantastinen ja hitaasti nautittava olut, mitään ikäkriisiä ei ollut havaittavissa, ainakaan vielä.. Ehkä seuraavaksi sitten se Pannepot.

Oo:(0-50)  RB

Flying Dog K-9 Cruiser

English strong ale

7,4%

USA/Frederick, Maryland

Flying Dog Brewery

0,355l

IBU:30

Systembolaget

Aikoinaan talvella 09/10 alkonkin kausioluissa vieraillut brittityylinen vahva ale, mikä jäi silloin kylläkin juomatta. Nyt kuitenkin systemin talvivalikoimasta kiikutettu meikälle maisteltavaksi. Cruiserin maltaat ja humalat vaihtuvat kotisivujen mukaan vuosittain, joten niistä ei ole tietoakaan. Elikkä pidemmittä puheitta testaamaan..

K-9 näyttäytyy lasissa punertavanruskeana ja utuisena, hyvin niukalla ja nopeasti laskeutuvalla vaahdolla, mistä jää kuitenkin ohut kerros oluen pinnalle. Tuoksussa tukeva ja makea maltaisuus päällimmäisenä, taustalla toffeeta, sekä hapanta hedelmäisyyttä. Maussa kuivattu ja tumma hedelmäisyys runsasta, yrttinen humalointi ja hedelmäinen hiivaisuus hiipii taustalta, alkoholin poltteen kera. Lämmetessä kypsä hedelmäisyys ja mausteisuus lisääntyy huomattavasti ja makukin paranee sitä myöten. Mukavan täyteläinen ja maltaisen makea tuntuma, hiilihappoja kohtalaisen paljon, ehkä jopa aavistuksen liikaa. Yrttinen humalointi pureutuu vielä tukevasti nieluun. Olut tuli kaadettua lasiin aivan liian kylmänä, reilu +10 asteisena huomattavasti maukkaampi. Ei aivan balanssissa, eikä tyylikään ole suosikkejani, ainesosat vaihtoon ja uusintaan..

Oo:(0-50)  RB

Green Flash Grand Cru

Belgityylinen vahva ale

9,1%

USA/San Diego, California

Green Flash Brewing Co.

0,355l

IBU:20

Ulkomailta

Belgialaisella ja Amerikkalaisella hiivakannalla pantu San Diegolais -panimon, vahva belgityylinen tumma ale. Grand Cru käsite oluissa on hyvin laaja, se voi olla tummaa tai vaaleeta, hapanta tai makeeta, yleensä kuitenkin melko vahvaa. Rayon Vert oli kelpo belgiale panimolta, joten seuraavaa belgityyliä sitten lasiin.

Green Flashin Grand Cru on ulkonäöltään tummanruskea ja samea hiivasta, lasiin muodostuva vaahto on keskikokoinen ja vaalea, mikä pysyttelee muodossaan hetken ja laskee nopeasti jättäen pitsiä ja ohuen kerroksen. Tuoksussa päällimmäisenä hapan belgihiivaisuus, taustalla palanutta sokeria, kypsää hedelmäisyyttä, sekä toffeeta. Vaikuttaa ihan maukkaalta. Maultaan aluksi käyneen hedelmäinen, myöhemmin kevyttä parfyymia ja hapanta hiivaisuutta, mutta jää lopulta kyllä harmillisen mauttomaksi, vaikka tukeva yrttinen humalointi tuokin vähän lisämakuja, niin jälkimakuun ei tosin siitäkään riitä. Tuntumaltaan melko ohut ja runsas hiilihappoinen, makeus voimistuu oluen lämmetessä, vaikka humalointi onkin kohtalaista ja hyvin kuivattavaa. Alkoholi esiintyi oikeastaan, vain lämmittävänä, jos jotain hyvää aletaan kaivamaan, muuten kyllä melkoisen tylsä olut näinkin hyvältä panimolta.
Oo:(0-50)  RB

BrewDog Hardcore IPA

Double IPA
9,2%
Skotlanti/Aberdeenshire, Ellon
BrewDog
0,33l
IBU:150

Alko Arkadian erikoisvalikoima 4,78e/0,33l

Olutharrastukseni alkuvaiheilla tykkäsin juoda paljon hedelmäisiä belgejä ja Malmgårdin oluita, varsinkin Belgeä. Tuhdimmin humaloituja oluita en liiemmin juonut, kunnes alkoon tuli joskus heinäkuussa 2011 tämä HC IPA, mitä päätin muutaman kehun jälkeen kokeilla ja sen jälkeen paluuta ei enää ollut. Oluen humalina on käytetty: Centennial, Columbus, sekä Simcoe ja kuivahumalointi on suoritettu samoilla lajikkeilla ja näistä on ibuja kerääntynyt huimat 150. Hienoa päästä maistamaan, näin parin vuoden jälkeen uudestaan tätä humalapommia.  

Lasissa HC IPA on punertavaruskea ja samea hiivasta. Pinnalle muodostuu keskikokoinen vaahto, mikä pysyttelee hyvän tovin. Todella karamellisen maltainen tuoksu, missä myös havuista ja saippuaista humalaa, sekä ohutta alkoholia. Maussa kypsää hedelmäisyyttä, mangoa, hieman viinaisuutta ja voimakkaan havuista humalointia, mutta loppuakohden taittuu makean toffeiseksi ja happaman greippiseksi. Erittäin täyteläinen ja makean kermainen tuntuma, matalalla, mutta kevyen pistelevällä hiilihapokkuudella. Humalointi on kuin onkin hyvin voimakasta, mutta suuta miellyttävä ja pitkäkestoinen. Täyteläinen ja makea DIPA, josta tykkään vieläkin erittäin paljon. Saisi tulla uudestaan perusvalikoimaan.

Oo:(0-50)  RB

Emelisse Imperial Russian Stout

Imperial Stout

11%

Hollanti/Kamperland

Brouwerij Emelisse

0,33l

IBU:71

Ulkomailta

Kylmillä ilmoilla alkaa eittämättä tekemään mieli tummempia ja vahvempia oluita ja mikäs sen parempaa tähän vaivaan on kun: Imperial Stout. Tämä Hollantilainen Emelisse IRS on vuoden verran odottanut sopivaa hetkeä ja tänään sen nauttiminen tuntui vihdoin oikealta. Oluen humalina: Amarillo ja Nugget.

Komea mokkainen ja tiivis vaahto muodostuu pikimustan oluen päälle. Vaahto laskee hiljalleen ja jättää pitsiä reunoille, sekä pysyvän kerroksen oluen pinnalle. Päällimmäisenä tuoksussa palanut maltaisuus, sekä alkoholin polte, taaempana vahvaa espressoa, makeaa ja tummaa hedelmää, sekä lääkemäistä salmiakkia. Huhhei kun on tymäkkä maku! Paahteista ja palanutta mallasta reippaasti, heti perään humalan puraisu hyvin äkäisenä ja alkoholin polte vielä siihen päälle. Jälkimakuun onneksi hieman rauhoittuu ja antaa tilaa kaakaolle ja vahvalle kahville, myös hapan hedelmäisyys pyörii suussa suolaisen salmiakin kanssa. Ei missään nimessä helpoin tapaus. Tuntuma keskitäyteläinen + ja kohtalaisen makea. Hiilihapokkuus hyvin minimaalista, mitä ei oikeestaan edes kaipaa enempää. Jättää myös pitkän katkeron nieluun hyvinkin pitkäksi aikaa. Emelissen IRS ei meinannut millään sopia makunystyröilleni, loppua kohden toki suukin alkoi tottua ja saatiin tämä örmy juotua. 11% näin pitkän päivän päätteeksi kihahti hieman nuppiin.
Oo:(0-50)  RB

Boulevard Bully! Porter

Portteri

6%

USA/Kansas City, Missouri

Boulevard Brewing Co.

0,355l

IBU:49 

Alko Arkadian erikoisvalikoima 6,16e/0,355l

Toistaiseksi viimeisin Boulevardin olut, mikä on tullut arkadian erikoisvalikoimaan ja tällä kertaa Englantilaistyylinen portteri, Amerikan malliin. Humalina: Magnum, Bravo, Cascade, sekä Athanum.

Olut on väriltään täysin mustaa, lasiin muodostuu hyvin runsas ja tiivis beige vaahto, mikä koko komeudessaan kestää hyvän tovin. Makea ja palaneen maltainen tuoksu, missä myös häivähdys tummaa suklaata, hapanta hedelmäisyyttä, sekä maitokahvia. Hyvin tuhkainen maku, kypsä hedelmäisyys ja paahteinen maltaisuus taaempana. Kitkerä kaakao tulee jälkimaussa happaman sitruksen kera. Suuntuntuma kohtalaisen kevyt ja makea, sekä metallinen, Hiilihapokkuus alussa voimakasta, mutta hälvenee nopeasti. Humalointi miellyttävän voimakasta ja hyvin kuivahkoa, mikä jää myös vaikuttamaan toviksi. Oli oikein helposti juovottava, hieman "kevyempi" portteri, minkä humalointi oli juuri sopivan voimakasta tähän tapaukseen.
Oo:(0-50)  RB

Port Brewing HOP-15

Double IPA

10%

USA/San Marcos, California

Port Brewing/Lost Abbey

0,65l

IBU:182

Ulkomailta

-Bottled 4.9.2013-

Ensimmäisen kerran pantu v.2002 San Diegon, Solana Beachillä sijaitsevan, alkuperäisen ja ensimmäisen Pizza Portin 15v juhlaolueksi, mistä Port Brewingin/Lost Abbeyn tarina on lähtöisin. HOP-15 sisältää 15 eri humalalajiketta, joita lisätään keittoon aina 15min välein. Itse lajikkeista ei tosin ole tietoa.

Lasissa HOP-15 on samea ja tummanoranssinen. Vaahto hyvin niukkaa, mutta pysyttelee sitkeästi oluen pinnalla. Tuoksussa päällimmäisenä makea hunajaisuus ja hapan greippisyys, taaempana havumetsäistä humalaa ja tukevaa maltaisuutta, oikein upean tuoksuinen. Maussa havumetsäisyys puskee alkoholin puraisun kera, mutta makea maltaisuus ja hyvin hapan sitrus peittää runsaudellaan ja jättää pysyvän sitruunaisen jälkimaun. Täyteläinen ja kevyen makea tuntuma, matalalla hiilihapokkuudella. Humalointi arvatenkin todella rapsakkaa, mutta yllättävän miellyttävää, tukeva katkero tosin peittää nielun luultavasti pysyvästi. Lämmetessä alkoholi hieman voimistuu ja hapokkuus katoaa melkein kokonaan, juotavuus tosin pysyy yllättävän helppona. 0,65l pullosta riittää toviksi nautittavaa ja hyvä niin. Ei aivan Wipeoutin / Mongon haastaja, mutta lähellä. Nautinnollinen humalapommi!
Oo:(0-50)  RB

Pyynikin Käsityöläispanimo Ruby Jazz Ale

Amber Ale

4,7%

Suomi/Tampere

Pyynikin Käsityöläispanimo

0,33l

IBU:50

Prisma Kannelmäki 3,09e/0,33l

Ruby Jazz Ale vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta tapaukselta, koska aikaisemmin en ole pihlajanmarjoilla maustettua olutta juonut, mutta Ruby Jazziin on keräilty Tamperelaisilta pihoilta pihlajanmarjaa, mitkä on soseutettuna lisätty pienen yrttimäärän kera keittoon. Lopuksi olut on vielä kuivahumaloitu Citralla.

Ulkonäöltään erittäin tummanruskea, valoa vasten hieman punertava. Lasiin muodostuu parin sentin vaalea vaahto, mikä pysyttelee hyvin pitkään oluen pinnalla. Tuoksussa greippistä happamuutta, makeaa maltaisuutta ja taustalla aavistus kirpeää marjaisuutta. Maku yllättävän paahteinen ja tuhkainen, mutta taittuu nopeasti kypsän hedelmäiseksi ja happaman sitruksiseksi. Pihlajanmarjaista kirpeyttä en pahemmin löytänyt, mutta todella hyvää ilmankin. 4,7% olueksi upean täyteläinen tuntuma. Hiilihapokkuutta kohtalaisesti ja runsas kuivattava humalointi kutkuttaa nielua pitkään. Mitään tälläistä en pullosta odottanut, mutta omasta mielestäni Ruby Jazz on Pyynikin tämän hetken paras tuote, muutama toki vielä maistamatta..
Oo:(0-50) RB

Sierra Nevada Tumbler Autumn Brown Ale

Brown Ale

5,5%

USA/Chico, California

Sierra Nevada Brewing Company

0,350l

IBU:37

Systembolaget

Syksy on tuntunut jatkuvan, ainakin eteläisessä suomessa jo tammukuulle asti, joten Sierra Nevadan syyskaudelle pantu olut taitaa olla juuri omiaan ennen alkavia pakkasia. Tumblerin paahdetut maltaat käytetään tuoreeltaan uunista ja humalapuolesta vastaa: Challenger ja Yakima Goldings.

Lasissa Tumbler on kastanjanruskea ja utuinen, kohtalaisen runsaalla ja nopeasti laskevalla vaahdolla, mistä jää laskeutuessaan nättiä pitsiä, sekä ohut kerros. Tuoksussa mietoa paahteista maltaisuutta, kahvista suklaata ja kuivattua hedelmäisyyttä. Maussa paahteisuus hieman voimakkaampaa, mutta ei kuitenkaan palanutta. Taustalla miellyttävää kahvia, sekä taatelia. Lopussa jää hyvin pähkinäiseksi. Keskitäyteläinen tuntuma, melko voimakkaalla hiilihapokkuudella ja kuivattavalla humaloinnilla, mikä voimistuu loppua kohden ja jättää kohtalaisen pitkäkestoisen katkeron. Kokonaisuutena hyvä paahteisuus ja hyvä maku, mutta en kuitenkaan kaipaile alkon valikoimaan.
Oo:(0-50)  RB

Green Flash Rayon Vert

Belgityylinen ale
7%
USA/San Diego, California
Green Flash Brewing Co.
0,355l
IBU:32

Ulkomailta

Jos elettäisiin aikaa ennen toista maailmansotaa ja Green Flashin panimon sijainti olisi Belgiassa ja panimolla pystyisi valmistamaan vain yhtä olutta, niin se valmistaisi ainoastaan tätä belgityylistä alea. Tällaisella idealla lähdettii suunnittelemaan tätä olutta ja neljän vuoden työn jälkeen Rayon Vert oli valmis julkaistavaksi v.2012. 

Pullosta kaatuu lasiin tummankuparista ja sameaa olutta, muodostaen komean jättimäisen vaahdon, mikä pysyttelee hyvin pitkään lasissa ja jättää komeaa pitsiä laskeutuessaan. Kirpeän hiivainen tuoksu, mistä tulee hieman gueuze mieleen. Hapanta sitruunaisuutta ja heinää taustalla. Maku hedelmäinen ja melko hapan, aavistuksen jopa hieman tunkkainen. Runsaasti yrttistä humalaa jälkimaussa, 30ibu:ksi tuntuu paljon tuhdimmalta. Belgihiivan hedelmäisyyttä olisi saanut olla omaan makuuni runsaammin. Suuntuntuma; keskitäyteläinen ja erittäin kupliva, vielä lämmetessäkin. Humalointi, kuten mainittu: yllättävän voimakasta ja kuivattavaa, mikä jää vielä kutkuttamaan nieluun. Vähän haastavampi belgi ale, mutta kuitenkin hyvin maukas. 
Oo:(0-50)  RB

Pyynikin Käsityöläispanimo Jouluolut

Aromatisoitu olut
4,3%
Suomi/Tampere
Pyynikin Käsityöläispanimo
0,33l

Prisma Kannelmäki 3,49e/0,33l

Vihdoin myös lähiprismani hyllyyn oli ilmestynyt Pyynikin tuotteita: Jouluolut, Ruby Jazz, sekä Pikkuportteri. Ensimmäisenä testiin jouluolut, minkä keittovaiheessa lisätyt mausteet tuovat jouluisia aromeja olueeseen. Joulu tosin kerkesi mennä ennen kuin sain tämän oluen käsiini, mutta maistuuhan tuo jouluolut muulloinkin. 

Lasissa jouluolut on hyvin tummanruskea, punertavalla savyllä. Taisi olla muutaman asteen liian kylmää, koska vaahtoa ei muodostunut juuri ollenkaan. Tuoksussa kirpeää omenaisuutta ja mustaherukkaa, sekä jouluisia mausteita, mitkä löytyvät nenään hyvin vaivattomasti. Olut tästä ei ensimmäiseä tulisi mieleen jos ei tietäisi. Maultaan muistuttaa jo huomattavasti enemmän olutta... hentoa paahteista maltaisuutta ja tuhkaisuutta, jouluiset mausteet selvästi taaempana, mutta erotettavissa. Ei ollenkaan hassumpi. Tuntumaltaan ei aivan vetinen, makeutta kevyesti ja hiilihapokkuus juuri sopivan matalaa. Kuivattava ja loppua kohden voimistuva humalointi sopii hyvin kokonaisuuteen. Vahvempana ja maltaisempana saattaisi toimia huomattavasti paremmin, nyt jää turhan huteraksi. Jouluolut, missä oikeasti oli jouluinen meininki.
Oo:(0-50)  RB 

Port Brewing Mongo IPA

Double IPA

8,5%

USA/San Marcos, California

Port Brewing/Lost Abbey

0,65l

Ulkomailta

-Bottled 18.7.2013-

Mongo IPA on saanut nimensä aikoinaan panimolla asustavan kissan mukaan. Kissan nimi oli Columbus, mutta panimon työntekijät kutsuivat sitä Mongoksi. Kissaksi Mongo oli jättimäinen ja se kerkesi elämään kaikki 9 elämää, vain 8 kuukaudessa. Mongon kunniaksi Boulevard Brewingin entinen panimomestari Mike Rodriguez valmisti myös suuren DIPAn. Oluen humaloinnista vastaa: Amarillo, Centennial, Cascade, Simcoe, sekä tietenkin Columbus.

Ulkonäöltään Mongo on tummanoranssinen ja hieman utuinen, runsaalla ja tiiviillä vaahdolla, mikä laskeutuu hiljalleen ja jättää tukevan hötön pinnalle. Raikas Tuoksu, missä runsaasti kirpeää sitrusta ja kypsää hedelmäisyyttä, sekä kevyttä saippuaisuutta. Myös maku pysyy melkoisen sitruksisena, mutta havuisuus nousee tyylikkäästi esille ja saippuaisuus jää miltei kokonaan taaemmas. Loppua kohden taittuu hedelmäisen hiivaiseksi ja happaman greippiseksi. Alkoholi pysyy myös koko matkan upeasti poissa. DIPAksi ei niin makea ja täyteläinen, mutta sitä ei jää tässä edes kaipaamaan. Pehmeä hiilihapokkuus ja raikkaan tuhti humalointi saavat Mongon katoamaan nopeasti kurkusta alas, kuin Wipeout IPA x2. Oli oikein hyvän makuinen ja raikas tupla ipa!
Oo:(0-50)  RB