perjantai 7. helmikuuta 2014

Saimaan Marsalkka Double IPA

Double IPA
8%
Suomi/Mikkeli
0,33l
IBU:87


Saimaan Juomatehdas on pienpanimo kattauksessa mukana jenkkityylisellä tupla-ipalla, mikä on aromihumaloitu ja kuivahumaloitu Cascade, Chinook ja Columbus -lajikkeilla, näistä on puserrettu vajaat 90ibua, joten humalaa tuskin on säästelty tämän oluen valmistuksessa, vai onko..?

Marsalkan uusi pullotyyli on oikein komea ja olut sen sisällä sameaa ja oranssista, vaahto runsasta ja tiheää, mikä täyttää lasin nätisti, laskeutuessaan jättää kevyttä pitsiä, sekä tukevan hötön oluen pinnalle. Tuoksussa hapanta hiivaisuutta, mietoa viinikumista karkkia, sekä greippiä... jää kuitenkin harmillisen kevyeksi. Maun puolella parannusta hieman havaittavissa; Trooppinen hedelmäisyys nousee, tosin hieman käynneenä happaman sitruksen kera, taustalla myös mietoa saippuaa, raikas DIPA tämä ei missään nimessä ole, myöskään jälkimakua ei liieemin esiinny. Tuntumaltaan kuitenkin hyvin täyteläinen ja kevyen makea, hiilihappoja myös kohtalaisesti raikastamaan tätä tunkkaista olutta. Vaikka tuoksu/maku jäikin harmillisen kevyeksi, niin runkoa ja katkeroa löytyy kiitettävästi. Pienellä aromipuolen viilauksella voitaisiin tästä saada herkullinen DIPA, sillä humalista löytyy herkulliset lajikkeet, mutta luomuhumalia saattaa tosin olla melko rajallisesti saatavilla useampaan keittoon. Jäi kertaostokseksi.
Oo:(0-50)  RB


tiistai 4. helmikuuta 2014

Hiisi Pläkki

Black IPA
6,3%
Suomi/Jyväskylä
0,33l
IBU:54


Taas on se aika vuodesta, kun kotimaiset käsityöläisoluet ilmestyvät alkon hyllyille pitkin suomea. Tällä kertaa mukana on kaksi panimoa, joiden tuotteita ei vielä alkossa ole tavattu ollenkaan: Bryggeri Helsinki ja Jyväskyläläinen Panimo Hiisi. Kaikkiaan 13 Suomalaista pienpanimo olutta, sekä kaksi brittiläistä.
Käsityöläisoluet 2014 (alkon sivuille)

Tämän vuotisen kattauksen pääsee aloittamaan, melko tuore panimo Jyväskylästä. Helmikuussa 2013 perustettu Hiisi on käsityöläisoluissa mukana black IPA -tyylisellä oluella ja ensimmäistä kertaa näin alkon valikoimassa. Pläkki on humaloitu Galena, Simcoe, Centennial ja Amarillo -lajikkeilla.

Hyvin mustan oluen päälle muodostuu komea ja tiivis beige vaahto, mikä laskeuduttuaan jättää pitkäkestoisen ja tukevan kerroksen, aina viimeiseen huikkaan asti. Tuoksultaan hiivaisen hedelmäinen ja hennon sitruksinen. Taustalla häärää paahteinen kahvi, sekä tuhkaisuus, myös jotain outoa muovisuutta esiintyy. Maussa kevyttä paahdetta ja havuisuutta, parfyymia taustalla. Lopussa hapanta greippiä, sekä kahvia, myös tuo palanut muovisuus tekee paluun, mutta katoaa onneksi nopeasti. Mielestäni melkoinen sekamelska ja siten myös hyvin vaikea. Tuntuma keskitäyteläinen ja voimakkaan hiilihapokas, makeutta kevyesti, kun taas kuivattavaa humalaa riittää sitäkin enemmän, tosin suuta ja nielua miellyttäen, pitkä katkero tuntuu myös pysyvän pitkän aikaa. Alussa voimakkaine hiilihappoine, Pläkki ei iskenyt, mutta asettuessaan ja kuplien vähentyessä käänyi ihan hyväksi, myös tuo muovisuus jäi taaemmas. Maukas ensitapaaminen Hiisiin, joskin olisin "perus" IPAn  juovonnut mieluummin.
Oo:(0-50)  RB


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Lost Abbey Devotion

Belgityylinen ale
6,25%
USA/San Marcos, California
Lost Abbey/Port Brewing
0,75l

Ulkomailta

Port Brewing -nimen alla valmistettujen jenkki ipojen ja west coast -tyylisten oluiden lisäksi, samalta panimolta tulee myös belgityylisiä ja usein tynnyri kypsytettyjä Lost Abbeyn oluita. Näitä hyvin mielenkiintoisia oluita on melkoisen harvakseltaan tarjolla, mutta silloin tällöin saattaa jokunen tulla netin olutkaupoissa vastaan, tai jopa naapurimme systembolagetissa. Tällä 6,25% belgityylisellä alella on hyvä lähestyä Lost Abbeyn kiehtovaa olut valikoimaa.

Ensimmäinen lasillinen on miltei kirkas ja toisessa on hiivaista sameutta hieman enemmän, molemmilla kerroilla lasiin muodostuu kohtalaisen runsas ja tiivis vaahto, mikä parin minuutin kuluttua laskee tiiviiksi kerrostumaksi oluen pinnalle ja pysyy aina loppuun asti. Tuoksussa happamaa belgihiivaisuutta ja ruohoisuutta, taustalla kypsää ananasta ja yrttiä, mm. minttua. Hivenen olisi saanut olla raikkaampi. Maun puolella hiivaisuus paljon hedelmäisempää ja raikkaampaa, miellyttävän marjaisen happamuuden kera. Jälkimaussa kuivaa puumaisuutta, sekä yrttistä humalaa, hento alkoholin hönkäyskin piipahti paikalla. Kevyen maltainen ja pistelevän hiilihapokas tuntuma saa oluen katoamaan lasista nopeasti. Lopussa kehittyy kevyttä katkeroa nieluun, mikä pysyttelee pitkään. Loppujenlopuksi mukavan raikas ja kepeä belgi, mihin mukava happamuus toi kivan lisän. Ensimmäinen lasillinen ilman hiivaa oli parempi ja raikkaampi. Ei ollenkaan huono aloitus Lost Abbeyn annista.
Oo:(0-50)  RB



lauantai 1. helmikuuta 2014

Sierra Nevada Porter

Portteri
5,6%
USA/Chico, California
0,350l

Systembolaget

Sierra Nevadan tummemmat oluet eivät ole vakuuttaneet läheskään niin paljon, kuin panimon ale -tyyliset oluet, joita alkossakin on tavattu muutamia. Viimeksi Suomen olutexpossa juodusta Portterista on muistikuvat jääneet hyvin hämäriksi, mutta Narwhalin tavoin taisi jäädä kovin kevyeksi. Ratebeerissä humaliksi kerrottu: Nugget ja Willamette, kun Sierran kotisivuilla: Aurora ja Yakima Goldings, lieko reseptiä olisi hieman muuteltu..

Todella tummanruskean oluen päälle muodostuu komea ja tiivis beige vaahto, mikä pysyy muodossaan ihailuttavan pitkään ja laskeuduttuaan jättää kestävän hötön. Tuoksu kuivan paahteinen ja hyvin mokkainen, taustalla kuivattua hedelmää ja happamuutta. Maussa hapanta ja kevyen paahteista mallasta, sekä kuivaa teemäistä yrttiä, myöhemmin laihaa maitokahvia, sekä kitkerää kaakaota. Tuntuma melkoisen vetinen ja vissyisen hiilihappoinen, mikä keventää tuntumaa entisestään. Miellyttävä humalointi jättää kuitenkin lopussa kuivattavan katkeron suuhun ja nieluun, mutta ei tämäkään riitä kohentamaan oluen kokonaisuutta, -niin maultaan, kuin tuntumaltaan turhan kevyt. Juotavuus samaa luokkaa, kuin maitokauppojen porter/stouteissa, välillä natsaa ja välillä ei.
Oo:(0-50)  RB


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pyynikin Käsityöläispanimo Pikkuportteri

Portteri
4,2%
Suomi/Tampere
Pyynikin Käsityöläispanimo
0,33l
IBU:36

Prisma Kannelmäki 2,99e/0,33l

Pyynikin Käsityöläispanimon maitokauppavahvuiset oluet ovat olleet, jopa parempia mitä osasin odottaa, varsinkin Ruby Jazz Ale, mikä taitaa olla kauppavahvuisten oluiden parhaimmistoa tällä hetkellä. Harmi sinällään, että panimo ei pysty runsaan kysynnän vuoksi toimittamaan (vielä) oluita laajemmin pääkaupunkiseudulle, mutta tärkeintähän on, että kysyntää riittää ja saatiin edes muutamiin kauppoihin esimakua. Pikkuportteri on miedompi versio panimon Vahvaportterista, mikä oli ensimmäinen maistamani Pyynikkiläinen ja varsin maistuva. 

Ulkonäöltään hyvin mustaa, vaahto todella niukkaa, mutta pysyy pitkään oluen pinnalla. Makean paahteinen tuoksu, ohuella palaneella puumaisuudella, tummaa suklaa vahvana taustalla. Miellyttävän makuinen, ei liikaa paahdetta tai tuhkaisuutta -makeaa ja tummaa hedelmää, vahvaa kaakaota ja hapanta hiivaisuutta runsaammin. Pitkä kahviliköörinen jälkimaku viimeistelee. Ruby Jazzin tavoin, Pikkuportteri on 4,2 prosenttiseksi hyvin täyteläinen. Makeutta sopivasti ja hiilihappoisuus riittävän matalaa. Humalointi nousee lopussa kuivattavana ja pysyttelee hetken nielussa. Erittäin onnistunut miedompi versio vahvastaportterista, eipä taida maitokaupoista parempaa tämän tyylin edustajaa löytyä ja hintalappu kyljessä alle 3e! ei ihme, että hyllyt tyhjenevät nopeasti.
Oo:(0-50)  RB  



tiistai 28. tammikuuta 2014

Port Brewing Shark Attack

American Strong Ale
9%
USA/San Marcos, California
0,65l
IBU:70

Ulkomailta

-Bottled 19.8.2013-
Muutaman Port Brewingin IPAn jälkeen jäljellä olisi vielä West Coast -tyylinen Imperial Red Ale, mikä on humaloitu Centennial ja Cascade -lajikkeilla. Tähän astiset PB:t ovat kaikki olleet erittäin maistuvia, joten en usko sharkin poikkeavan tästä. 


Lasissa Shark Attack on punertavanruskea ja kuravetisen samea. Runsas ja melko pitkäkestoinen tiivis vaahto pysyy ruodussa pitkään ja laskee hiljalleen jättäen tukevan kerroksen oluen pinnalle. Makean hunajainen ja karamellisen maltainen tuoksu, taustalla hapanta marjaisuutta, havuista ja greippistä humalaa, sekä hentoa parfyymin puremaa. Havumetsäinen humalointi rynnii maussa voimakkaimpana, alkoholin poltetta heti perään. Myöhemmin kypsää ja trooppista hedelmäisyyttä, sekä hapanta sitrusta, mikä jää myös maistumaan jälkimaussa mukavan pitkäksi aikaa. Täyteläinen ja kevyen makea tuntuma, hiilihapot alussa voimakasta, mutta tasoittuu hyvin nopeasti ja tuntuma paksuuntuu. Maltillinen ja kuivattava humalointi jää miellyttävänä karvastamaan nielua pitkäksi aikaa. Shark Attack on hyvin maukas ja täyteläinen olut, joskin alkoholi häiritsi turhan voimakkaana. 0,65l pullon tuhoamiseen vierähtää tovi jos toinenkin, mutta ei sen väliä, kun olut on maistuvaa. 
Oo:(0-50)  RB




lauantai 25. tammikuuta 2014

Brooklyn Monster Ale

Barley Wine
10,1%
USA/Brooklyn, New York
Brooklyn Brewery
0,355l
IBU:47

Ulkomailta 

Kuin aiempaan Port Brewingin Mongo ipaan, myös Monster Alen tarinaan liittyy kissa. Brooklynin panimolla eli kissa nimeltään Monster ja se nautti suurta suosiota, niin panimolla, kuin mediassakin. Vuonna 2012 Monsterin munuaiset kuitenkin petti ja se kuoli 13v ikäisenä. Monster Alen valmistamienen ei enää tuntunut oikealta ilman Monster -kissaa, joten oluen paneminen päättyi myös samana vuonna. Tämä loppuvuodesta 2012 pantu yksilö taitaa olla tuotannon viimeisimmästä päästä. Humalina: Willamette, Cascade ja Fuggle.


Ulkonäöltään kirkas ja tummankuparinen olut, hyvin niukalla ja nopeasti katoavalla vaahdolla, mistä jää kuitenkin kestävä rengas lasin reunoille. Tuoksussa päällimmäisenä makea ja hunajainen maltaisuus, taustalla teemäistä ja kukkaista humalaa, hyvin brittityylinen tuoksu. Maussa runsaasti hapanta ja kypsää hedelmää, humalointi muuttunut karvaisen yrttiseksi, sekä voimakkaaksi. Lopussa taas kevyttä kukkaisuutta, sekä melko voimakasta alkoholin poltetta. Jälkimaku todella lyhyt, lukuun ottamatta viinaisuutta. Tuntuma kohtalaisen täyteläinen ja siirappisen makea, mitä runsas hiilihappoisuus keventää huomattavasti. Lämmetessä runko liisteröiryy ja viinaisuus korostuu vielä entisestään. Monster Alen kanssa ei kiirettä kannata pitää, sillä juotavuus ei ole helpointa. Kohtalainen brittityylisempi Barley Wine, turhan voimakkaalla viinaisuudella. RIP Monster (molemmat)
RB