perjantai 24. tammikuuta 2014

Sierra Nevada Narwhal

Imperial Stout
10,2%
USA/Chico, California
0,350l
IBU:60

Systembolaget

Narwhal (suom. Sarvivalas) on valaslaji, mikä elää pohjoisilla merialueilla ja sen näkyvin tuntomerkki on pitkä syöksyhammas. Narwhal on myös New Yorkin, Brooklynissa sijaitseva, melko tuore panimo, mikä on käynyt vääntöä jo jonkin aikaa Sierra Nevadan kanssa Narwhal -nimestä. Mutta nyt ei keskitytä kahinoihin, vaan Sierra Nevadan Imperial Stoutiin, mikä julkaistiin lokakuussa 2012. Humalina: Magnum ja Challenger.


Ulkonäöltään olut on mustaa, kuin meren syvyyksissä, komealla beigellä vaahdolla, mikä laskeutuessaan jättää kevyttä pitsiä ja ohuen pysyvän kerroksen. Tuoksussa hyvin voimakasta palanutta maltaisuutta, sekä alkoholin pistelyä. Myöhemmin esiin nousee kirkerä suklaisuus ja tuhkaisuus, mutta alkoholin poltteen vuoksi tuoksuttelu jäi melko lyhyeen. Tuhti palaneisuus ja tuhkaisuus jatkuu tökkivänä myös maussa, alkoholi tosin aavistuksen miedompana. Hapan greippisyys ja hedelmäinen hiivaisuus pääsee lopussa kaiken tuon palaneisuuden läpi, mutta muuttuu jälkimaussa taas puumaiseksi ja tuhkaiseksi. Tuntuma jäi harmillisen ohueksi ja voimakkaan humaloinnin kuivattamaksi, makeutta ja täyteläisyyttä olisi saanut olla mielestäni huomattavasti enemmän, hiilihappoisuus myös aika voimakasta, mikä korosti vielä köykäisyyttä. Narwhal ei kuivuudellaan ja palaneisuudellaan oikein säväyttänyt. Jos tulee vielä vastaan joskus, kokeilen parin vuoden kellarointia.
RB


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

De Molen Vuur & Vlam

India Pale Ale
6,2%
Hollanti/Bodegraven
0,33l
IBU:63

Ulkomailta

Tulta & liekkejä (fire & flames) -nimi antaisi ymmärtää, että kyseessä saattaisi olla paahteinen ja savuinen olut, mutta pullo pitää sisällään aivan toisen tyylistä olutta, nimittäin: jenkkityylistä IPAa, minkä vakuuttavina humalina toimii: Galena, Chinook, Cascade, Simcoe ja Amarillo, joista irtoaa maltilliset 63 ibua.

Lasissa tämä hollantilainen on hiivaisen samea ja vaaleankuparinen. Vaahto todella runsas, isokuplainen ja pitkäkestoinen. Tuoksussa runsaasti makeaa ananasta, trooppista hedelmää ja myöhemmin happamaa hiivaisuutta. Ananas hallitsee voimakkaana myös maussa, taaempana karkkimaista hedelmäisyyttä ja greippimäistä happamuutta. Galena ilmeisesti hyvin hedelmäinen, tai tässä tapauksessa trooppisen ananaksinen lajike humalana, makeampana olisi muistuttanut luultavasti enemmän limonadia. Tuntuma on keskitäyteläinen ja runsaan hiilihapokas, hedelmäinen ja hyvin kuivattava humalointi jää pitkäksi aikaa kutkuttamaan nielua. Vuur & Vlam on tymäkkä ja hedelmäinen IPA, ei välttämättä helpoin, mutta omaan makuun aika sopiva.
Oo:(0-50)  RB



maanantai 20. tammikuuta 2014

Struise Pannepeut

Belgityylinen vahva ale
10%
Belgia/Oostvleteren
De Struise Brouwers
0,33l

Ulkomailta

-Vintage 2009-
Tiedoksi, että kyseessä ei ole panimon, luultavasti tunnetuin olut: Pannepot, vaan Pannepeut (Pannepøt) tai Old Monk's Ale. Se pantiin alunperin Kööpenhaminan olut festareille 2006, mutta hyvän vastaanoton vuoksi oluen valmistusta päätettiin jatkaa. Resepti on eri kuin alkuperäisessä Pannepotissa, joten rinnakkaistestissä olisi ollut kiva vertailla eroavaisuuksia. Pienoinen pettymys iski pullojen saavuttua, koska luulin tilanneeni tuon orkkis potin, myös ikää on jo jokunen vuosi ja ties missä auringonvalossa säilytetty..

Ulkonäöltään Pannepeut on hyvin tummanruskea, nopealla keskikokoisella ja tiiviillä vaahdolla, mikä jättää laskeuduttuaan pysyvän kerroksen oluen pinnalle. Erittäin kypsän hedelmäinen tuoksu (taatelia ja luumua) taustalla mausteisuutta, sekä siirappia. Samankaltaisuutta makeiden jälkiruokaviinien kanssa. Sama kypsä ja tumma hedelmäisyys jatkuu herkullisena myös maun puolella, lisäksi palanutta sokeria, kevyttä alkoholin poltetta ja happamaa hiivaisuutta. Pitkä ja makean portviininen jälkimaku päättää vielä nautinnon on todella maukas tapaus. Hyvin täyteläinen ja siirappisen makea tuntuma, hiilihappoja sopivasti raikastamaan, muuten jäisi melko tuhdiksi. Yrttinen humalointi nousee kohtalaisena lopussa ja pysyttelee hetken. Olipahan tuo aika fantastinen ja hitaasti nautittava olut, mitään ikäkriisiä ei ollut havaittavissa, ainakaan vielä.. Ehkä seuraavaksi sitten se Pannepot.
Oo:(0-50)  RB



sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Flying Dog K-9 Cruiser

English strong ale
7,4%
USA/Frederick, Maryland
0,355l
IBU:30

Systembolaget

Aikoinaan talvella 09/10 alkonkin kausioluissa vieraillut brittityylinen vahva ale, mikä jäi silloin kylläkin juomatta. Nyt kuitenkin systemin talvivalikoimasta kiikutettu meikälle maisteltavaksi. Cruiserin maltaat ja humalat vaihtuvat kotisivujen mukaan vuosittain, joten niistä ei ole tietoakaan. Elikkä pidemmittä puheitta testaamaan..

K-9 näyttäytyy lasissa punertavanruskeana ja utuisena, hyvin niukalla ja nopeasti laskeutuvalla vaahdolla, mistä jää kuitenkin ohut kerros oluen pinnalle. Tuoksussa tukeva ja makea maltaisuus päällimmäisenä, taustalla toffeeta, sekä hapanta hedelmäisyyttä. Maussa kuivattu ja tumma hedelmäisyys runsasta, yrttinen humalointi ja hedelmäinen hiivaisuus hiipii taustalta, alkoholin poltteen kera. Lämmetessä kypsä hedelmäisyys ja mausteisuus lisääntyy huomattavasti ja makukin paranee sitä myöten. Mukavan täyteläinen ja maltaisen makea tuntuma, hiilihappoja kohtalaisen paljon, ehkä jopa aavistuksen liikaa. Yrttinen humalointi pureutuu vielä tukevasti nieluun. Olut tuli kaadettua lasiin aivan liian kylmänä, reilu +10 asteisena huomattavasti maukkaampi. Ei aivan balanssissa, eikä tyylikään ole suosikkejani, ainesosat vaihtoon ja uusintaan..
Oo:(0-50)  RB





lauantai 18. tammikuuta 2014

Green Flash Grand Cru

Belgityylinen vahva ale
9,1%
USA/San Diego, California
0,355l
IBU:20

Ulkomailta

Belgialaisella ja Amerikkalaisella hiivakannalla pantu San Diegolais -panimon, vahva belgityylinen tumma ale. Grand Cru käsite oluissa on hyvin laaja, se voi olla tummaa tai vaaleeta, hapanta tai makeeta, yleensä kuitenkin melko vahvaa. Rayon Vert oli kelpo belgiale panimolta, joten seuraavaa belgityyliä sitten lasiin.

Green Flashin Grand Cru on ulkonäöltään tummanruskea ja samea hiivasta, lasiin muodostuva vaahto on keskikokoinen ja vaalea, mikä pysyttelee muodossaan hetken ja laskee nopeasti jättäen pitsiä ja ohuen kerroksen. Tuoksussa päällimmäisenä hapan belgihiivaisuus, taustalla palanutta sokeria, kypsää hedelmäisyyttä, sekä toffeeta. Vaikuttaa ihan maukkaalta. Maultaan aluksi käyneen hedelmäinen, myöhemmin kevyttä parfyymia ja hapanta hiivaisuutta, mutta jää lopulta kyllä harmillisen mauttomaksi, vaikka tukeva yrttinen humalointi tuokin vähän lisämakuja, niin jälkimakuun ei tosin siitäkään riitä. Tuntumaltaan melko ohut ja runsas hiilihappoinen, makeus voimistuu oluen lämmetessä, vaikka humalointi onkin kohtalaista ja hyvin kuivattavaa. Alkoholi esiintyi oikeastaan, vain lämmittävänä, jos jotain hyvää aletaan kaivamaan, muuten kyllä melkoisen tylsä olut näinkin hyvältä panimolta.
Oo:(0-50)  RB



perjantai 17. tammikuuta 2014

BrewDog Hardcore IPA

Double IPA
9,2%
Skotlanti/Aberdeenshire, Ellon
BrewDog
0,33l
IBU:150

Alko Arkadian erikoisvalikoima 4,78e/0,33l

Olutharrastukseni alkuvaiheilla tykkäsin juoda paljon hedelmäisiä belgejä ja Malmgårdin oluita, varsinkin Belgeä. Tuhdimmin humaloituja oluita en liiemmin juonut, kunnes alkoon tuli joskus heinäkuussa 2011 tämä HC IPA, mitä päätin muutaman kehun jälkeen kokeilla ja sen jälkeen paluuta ei enää ollut. Oluen humalina on käytetty: Centennial, Columbus, sekä Simcoe ja kuivahumalointi on suoritettu samoilla lajikkeilla ja näistä on ibuja kerääntynyt huimat 150. Hienoa päästä maistamaan, näin parin vuoden jälkeen uudestaan tätä humalapommia.  

Lasissa HC IPA on punertavaruskea ja samea hiivasta. Pinnalle muodostuu keskikokoinen vaahto, mikä pysyttelee hyvän tovin. Todella karamellisen maltainen tuoksu, missä myös havuista ja saippuaista humalaa, sekä ohutta alkoholia. Maussa kypsää hedelmäisyyttä, mangoa, hieman viinaisuutta ja voimakkaan havuista humalointia, mutta loppuakohden taittuu makean toffeiseksi ja happaman greippiseksi. Erittäin täyteläinen ja makean kermainen tuntuma, matalalla, mutta kevyen pistelevällä hiilihapokkuudella. Humalointi on kuin onkin hyvin voimakasta, mutta suuta miellyttävä ja pitkäkestoinen. Täyteläinen ja makea DIPA, josta tykkään vieläkin erittäin paljon. Saisi tulla uudestaan perusvalikoimaan.
Oo:(0-50)  RB



Emelisse Imperial Russian Stout

Imperial Stout
11%
Hollanti/Kamperland
0,33l
IBU:71

Ulkomailta

Kylmillä ilmoilla alkaa eittämättä tekemään mieli tummempia ja vahvempia oluita ja mikäs sen parempaa tähän vaivaan on kun: Imperial Stout. Tämä Hollantilainen Emelisse IRS on vuoden verran odottanut sopivaa hetkeä ja tänään sen nauttiminen tuntui vihdoin oikealta. Oluen humalina: Amarillo ja Nugget.

Komea mokkainen ja tiivis vaahto muodostuu pikimustan oluen päälle. Vaahto laskee hiljalleen ja jättää pitsiä reunoille, sekä pysyvän kerroksen oluen pinnalle. Päällimmäisenä tuoksussa palanut maltaisuus, sekä alkoholin polte, taaempana vahvaa espressoa, makeaa ja tummaa hedelmää, sekä lääkemäistä salmiakkia. Huhhei kun on tymäkkä maku! Paahteista ja palanutta mallasta reippaasti, heti perään humalan puraisu hyvin äkäisenä ja alkoholin polte vielä siihen päälle. Jälkimakuun onneksi hieman rauhoittuu ja antaa tilaa kaakaolle ja vahvalle kahville, myös hapan hedelmäisyys pyörii suussa suolaisen salmiakin kanssa. Ei missään nimessä helpoin tapaus. Tuntuma keskitäyteläinen + ja kohtalaisen makea. Hiilihapokkuus hyvin minimaalista, mitä ei oikeestaan edes kaipaa enempää. Jättää myös pitkän katkeron nieluun hyvinkin pitkäksi aikaa. Emelissen IRS ei meinannut millään sopia makunystyröilleni, loppua kohden toki suukin alkoi tottua ja saatiin tämä örmy juotua. 11% näin pitkän päivän päätteeksi kihahti hieman nuppiin.
Oo:(0-50)  RB