Maku Golden Ale

Golden/Blond Ale

4,5%

Suomi/Tuusula

Maku Brewing

0,33l

Prisma Kannelmäki 3,55e/0,33l

Kauppavahvuisilla olusilla jatketaan, kun vuorossa on tuorean Tuusulalaisen Maku Brewingin ensimmäinen kotiin ostettava olut: Golden Ale. Olutta löytyi vielä sopivasti lähi prismastani ja vielä sopuisaan hintaan. SOPP:ssa juotu Makun IPA oli mielestäni festarien paras olut, joten kiva päästä maistamaan myös panimon muitakin oluita. Tuosta IPAsta vielä sen verran, että se ylsi toiselle sijalle, sarjassa ale yli 4,7% Suomen paras olut -kisassa Syystoberissa, rautatientorilla ja ihan ansaitusti. Ykkössijan vei Lammin Sahti, eli ei huono sekään.

Nyt kuitenkin Golden Alen pariin, mikä näyttää lasissa samealta ja vaaleanrusehtavalta, vaahto jää matalaksi, mutta tiiviiksi ja melko pitkäkestoiseksi. Tuoksussa nousee päällimmäisenä hieman sitruksinen ja yrttinen humalointi, taustalla vielä hedelmäistä hiivaa, sekä mallasta. Maussa mallasta vaalean leipäisenä ja humalaa sitruksisena, sekä kevyen parfyymisenä - ei tunkkaisuutta, eikä virhemakuja, vaan maukasta olutta. Suuntuntuma on miellyttävän täyteläinen ja hiilihappoisuus sopivan pistelevää, humalointi taitaa olla kuitenkin oluen parhaita puolia, sillä rapsakka ja pitkäkestoinen katkero vaikuttaa pitkään ja aromipuoli on myös kuosissa. Kylmänä Golden Ale on todella raikas ja maukas olut, tätä tulee todellakin ostettua jatkossakin. Maku Brewing on panimo, mikä on vakuuttanut jo kahdella maistetulla oluella, uusia siis odotellaan.

Oo:(0-50)  RB

SOPP 2014 Helsinki

Tänä vuonna ei kesälomat sattunut niin, että olisin päässyt jo torstaina heti klo12:00 vähän rauhallissimmissa merkeissä nauttimaan näitä kotimaisia pienpanimotuotteita, vaan jouduin raahautumaan vasta perjantaina töitten jälkeen paikanpäälle. Olin onneksi suht ajoissa liikkeellä, sillä klo16:00 aikaan alkoi jo janoisia suita olemaan jonoksi asti portilla ja ilmakin oli mitä helteisin kylmän huurteisen äärelle.

Kuva:Sori Brewing

Itse aloitin setin Ruosniemien Panimon ja Sori Brewingin toisella yhteistyöoluella: Vientiassistentti Islay editionilla, mikä oli yksi niistä "must taste" -oluita. Kysessä oli voimakkaan katajainen sahti, mikä oli kypsynyt Laphroaigin Quarter Cask -tynnyrin palasten kanssa, eikä suinkaan itse tynnyrissä, niinkuin ensin luulin. Katajaa oli kyllä oluessa melkoisesti ja turpeista savuakin löytyi kohtalaisesti. Aivan liian lämmin tarjoilulämpötila tosin nosti tuota kitkerää katajaa, eikä tästä syystä ollut ihan parhaimpia sahteja. 

Seuraava pakkomaisto, Hiisin Pohjoisen jättiläinen olikin jo päässyt torstain aikana loppumaan, joten tyydyin toiseen mielenkiintoiseen Hiisiläiseen: Humulus Lupukseen, mikä olikin oikein sitruksinen ja karamellinen DIPA, eikä havuisuuttakaan joutunut kauheasti etsimään. Tolkuttoman korkea lämpötila tosin lämmitti olutta nopeasti, mikä sai juotavuuden vähän tökkimään, loistava DIPA kuitenkin jyväskylästä. 

Seuraavana vuorossa oli Tuopin ääressä -blogia pitävän Arto Halosen reseptillä pantu American Pale Ale, Kaiku, mikä on käyty panemassa Suomenlinnan Panimolla ja voi pojat kun olikin mainio kauppavahvuinen APA. Jenkkihumalaa sitruksisena ja trooppisena, sekä runkoa oikein kiitettävästi, tähän haluaisin törmätä jatkossakin. 

Sitten vuorossa Stadin Panimon ständi, mitä ei voinut jättää väliin, sillä maistamattomia oluita oli melkein kaikki ja ensimmäisenä lasiin kaatui Wild Yeast DIPA. Kirpeän hiivainen ja hedelmäinen tuoksu, mutta maultaan melkein täysin eri olut. Humalapuolta löytyi reilusti, muttei kovinkaan raikkaana, ei ihan omaan makuun. Sitten vähän tummempaa, eli Polaris Portteria. Hyvin maitokaakaoinen ja frezzamokkainen olut, vahvalla tuhkaisuudella, sekä makealla ja täyteläisellä rungolla, oikein miellyttävä. StaPalta tuli vielä otettua West Coast Imperial Stout, mikä oli kevyen paahteinen ja rapean humalainen IS, mistä riitti uusia makuja joka huikalla, tykkäsin kovasti. Tässä vaiheessa iltapäivää tiskeille oli jo muodostunut kymmenien metrien jonoja ja tungosta rupesi olemaan melkoisesti, ainakin varjoisissa kohdissa. 

Plevnan jono näytti olevan kuitenkin siedettävän pituinen, joten sinne siis. Ensimmäisenä Plevnalta lähti uusi tuttavuus: Mörko Imperial IPA, mikä olikin hyvin tummanvärinen DIPA, makealla toffeella ja kypsällä hedelmällä. Maussa lisää toffeeta, pihkaa ja kypsiä hedelmiä. Hyvä tasapaino makean täyteläisen rungon ja pehmeän, mutta runsaan humaloinnin kanssa. Plevnalta tuli haettua vielä Petolintu Pils, mikä oli myös ennestään maistamaton ja loistava pilssi olikin, ehkä humaloiduin ja maukkain pilssi, mitä on tullut juotua, vaikka jäikin vähän mörön jalkoihin. 

Plevnan jälkeen alkoi taas Hiisin valikoima kiinnostamaan, joten ei auttanut kun jonottaa. Kaveri otti Game Brewery RyePa:n ja meikä panimon lippulaivaoluen: Raivoavan Rakin. Raivoava Rakki oli niinikään sitruksinen ja havuinen, muttei kovinkaan raikas. Aikaisemmin esiintynyt "talonmaku" kävi myös ajoittain esillä, kuitenkin mukavan täyteläinen ja rapsakka IPA. Rukiinen RyePA oli edellistä hieman parempi. Havuista ja hedelmäistä humalaa tuntuvasti, rukiinen ja karamellinen runko oli maultaan hyvä ja täyteläinen, hiilihapot tosin katosivat lasiin kaadettaessa, melkein kokonaan. 

Listaa tutkaillessa huomasin, että uusia tuttavuuksia olisi vielä useammaksikin päiväksi ja tiskien jonotkin jatkoivat vaan kasvamistaan, Laitilan tiskillä tosin näytti olevan aika rauhallista, joten Laitilan ja Mississippiläisen Yalobusha Brewingin höyryolut, Mississippi Beer täytyi ottaa vielä maistoon. Olut osoittautui varsin mainioksi tapaukseksi, runsaan sitruksisena ja havuisena, sekä leipäisen maltaisena, tämä taisi olla varmaan päivan ensimmäinen sopivan kylmä olut.

 Näiden jälkeen olin jo melko valmis poistumaan paikalta ja antamaan tilaa uusille juovoille, kunnes kävelin tuorean tuusulalaispanimo -Makun ohi, mihin päätin jäädä vielä IPAn toivossa jonottamaan, ja hyvä että jäin, sillä tuo Maku Brewingin IPA olikin mielestäni päivän maukkain olut. Raikkaan trooppinen ja sitruksinen tuoksu, mutta maku hipoi jo täydellisyyttä runsaana ja loistavan sitruksen, havuisen ja mangoisen humalaisena. Pehmeä ja tukeva katkero jäi kutkuttamaan runsaana nielua. Oikein herkullinen ja täyteläinen IPA. 

Tähän upeaan luomukseen oli hyvä päättää tämänvuotinen SOPP -vierailuni. Yhdessä puolikkaassa päivässä ei kovin montaa kerkeä juoda, joten vähintään kaksi päivää pitäisi olla ja mielellään heti torataina klo12:00 roikkumassa porteilla. Oluet oli kuitenkin loistavia, vaikka mitään maagista ei löytynytkään, mutta eipä mitään huonoakaan tullut vastaan.  Jonoakin oli poistuessani portilla jo useita kymmeniä metrejä, joten kyllä kotimaisella käsityöoluella on kysyntää. Kiitos vielä panimoille ja järjestäjille! Ensivuonna näemme toivottavasti uudestaan, kera uusien panimojen ja oluiden.