Omnipollo Hypnopompa

Imperial Stout

11%

Ruotsi/Tukholma

Omnipollo

0,33l

Systembolaget

Paluu "normaaliin" arviointiin, kotimaisen pienpanimosetin ja parin vieraan jälkeen.. Omnipollo on Ruotsalainen vuonna 2010 perustettu kahden miehen pyörittämä panimo. Oluiden erikoiset reseptit suunnitellaan kotona ruotsissa, mutta itse oluet käydään panemassa eri panimoissa ympäri maailmaa. De Molenilla, Hollannissa pantuun Hypnopompaan on käytetty lähes 100kg vaahtokarkkeja, sekä tahitilaista vaniljaa, sikarin paksuisista pötköistä.

Lasissa paksua ja mustaa öljyä, vaahtoa ei muodostu lainkaan, jossei muutamaa hassua kuplaa lasin reunoilla lasketa. Makean savuinen tuoksu, etäästi tuli mieleen BBQ-soossi, myös alkoholi on läsnä hyvin voimakkaana, taustalla kevyttä vaniljaista lakritsia. Erittäin voimakas savuisuus maussa päällimmäisenä, mutta taittuu nopeasti vahvan kahviseksi ja melkein ällömakean siirappiseksi. Jälkimakuun tasoittuu salmiakkiseksi ja paahteiseksi. Sitten se tuntuma... aivan tolkuttoman paksu ja liköörisen makea, ei aivan salmaria kuitenkaan, niin ja täysin hiilihapotonta. Humalan katkero voimistuu lopussa, mutta sokerisuus tuntuu peittävän kaiken alleen. Juotavuus rupeaa tökkimään melko nopeasti, sillä makeus on jopa minulle liikaa, kuitenkin lasin tyhjennettyäni, jäin kaipaamaan lisää.. Kevyellä hiilihappoisuudella saataisiin pirteämmäksi. Sen verran erikoinen olut, että taisin jopa hieman pitää tästä.
RB

Ridgeway Imperial Russian Stout

Imperial Stout

10%

Englanti/Reading

Hepworth

0,33l

Alkon Käsityöoluet 2014 4,51e/0,33l

Ridgewayn oluita on viime aikoina näkynyt, niin alkon kuin kauppojenkin hyllyillä melko tiuhaan tahtiin, mitään järisyttävää ei kuitenkaan ole tullut vastaan. Pientä toivoa kuitenkin ilmassa tämän Imperial Stoutin myötä, sillä ihan positiivisiä palautteita siitä saanut lukea, myös tyylikäs etiketti ja numeroidut pullot lisäävät pientä arvokkuutta olueen. Humalina: Challenger, Target ja Styrian Goldings. Tämän myötä Alkon käsityöoluet ovat tältä kertaa sitten juovottu.

-Vintage 2014-

Tämä britti on ulkonäöltään pikimusta, lasiin muodostuu matala, mutta paksu ja pitkäkestoinen vaahto. Tuoksussa makeaa lakritsia ja mietoa paahteisuutta,  taustalla kevyttä alkoholia, sekä suklaista kahvia. Maun puolella lakritsi enemmän suolaisen salmiakkista ja tukevan paahteista, vasta lopussa hentoa alkoholia, jättää jälkimakuun palanutta kahvisuutta. Aivan liian voimakas hiilihappoisuus, runko katoaa miltei kokonaan tämän alle, lämmetessä tuntuma hieman paksuuntuu, mutta hiilihapot pysyvät sitkeästi. Humalointi mielestäni hyvin tasapainossa rungon kanssa, ei myöskään liikaa makeutta tai kuivuutta, myös alkoholi pysyy nätisti poissa. Hyvän makuinen ja tuoksuinen IS Ridgewayltä, hieman täyteläisempänä ja vähemmän kuplivana olisi nappisuoritus. Jostain voisi käydä etsimässä vielä pullon tai toisen kellariin kypsymään, jos vaikka paranisi vielä tästä.
Oo:(0-50)  RB

Loppuun vielä pieni "yhteenveto" alkon käsityöolut -setistä. Mitään aivan tolkuttoman maagista ei setistä löytynyt, kuten jokainen näitä juonut voi todeta. Muutama herkullinen tapaus kuitenkin setistä löytyi. Innolla odotellaan jo seuraavaa. 

• Beer Hunter's - Keripukki (39/50)
• Ridgeway - Imperial Russian Stout (39/50)
• Pyynikin Käsityöläispanimo - Presidentti Sahti (38/50)
• Rekolan Panimo - Amerikan Eno (38/50)
• Stadin Panimo - Double Oat Malt Stout (37/50)
• Malmgårdin Panimo - Emmer Tripel (36/50)
• Hiisi - Pläkki (35/50)
• Teerenpeli - Mokkamatti (35/50)
• Marsalkka - DIPA  (35/50)
• Laitilan Kievari - Agricola (34/50)
• Bryggeri Helsinki - Senaattori (33/50)
• Suomenlinnan Panimo - Thor Bock (32/50)
• Lammin - Pyy (31/50)
• Innis & Gunn - Toasted Oak IPA (29/50)
• Vakka-Suomen Prykmestar - KahviStout (27/50)  

Innis & Gunn Toasted Oak IPA

English Strong Ale

5,6%

Skotlanti/Edinburgh

Innis & Gunn

0,33l

IBU:39

Alkon Käsityöoluet 2014 3,54e/0,33l

Muutamia vuosia sitten alkosta sai komeassa pahvilaatikossa Innis & Gunnin rommitynnyri kypsytettyä olutta, tämä oli silloin jotain aivan ainutlaatuista, myös perustuote: Oak Aged Beer piipahti usein lasissani. Jälkeenpäin I&G:n oluet ovat jäänneet unholaan uusien tuttavuuksien tieltä, mutta nyt parin vuoden tauon jälkeen, alkon käsityöolut -setissä saapui panimon Toasted Oak, tämä on setin toinen brittiläistä oluista. Tammilastupedin läpi laskettu ja 41 päivää kypsytelty mm. Bourbon tynnyeissä. Humalointi suoritettu kolmessa erässä Goldings ja Styrian Goldings -lajikkeilla. Pantu Wellparkin panimolla, Glasgow'ssa, mistä tulee myös Tennent's oluet.

Lasissa tämä Toasted Oak on kirkas ja vaaleanoranssinen. Vaahtoa muodostuu kohtalaisesti ja hyvin ilmavana, mikä katoaa kuitenkin nopeasti. Tuoksussa tuttua I&G:n makeaa toffeisuutta, mikä ei oikein säväytä. Tammista puumaisuutta kukkaisen humalan kanssa taustalla. Maussa karamellinen maltaisuus ja alkoholi päällimmäisenä, kuivaa puumaisuutta vaniljaisena heti perään. Yrttinen ja kukkainen humalointi jää todella hailakaksi, mutta peittää sopivasti ylimääräistä toffeisuutta. Tuntuma on kevyt ja runsaan hiilihapokas, ohut makeus kääntyy nopeasti happaman puolelle, tämän oluen juominen rupeaa tympimään todella nopeasti. Makua ja raikkautta saisi olla voimakkaan puumaisuuden ja toffeisen maltaisuuden joukossa paljon runsaammin. Tämä ei kyllä iskenyt pätkääkään. Kevyempien oluiden ystäville maistuu varmasti, rapsakkaa ipaa hakevat saattavat pettyä..
Oo:(0-50)  RB

Suomenlinnan Thor Bock

Dunkler Bock

6%

Suomi/Helsinki

Suomenlinnan Panimo

0,5l

IBU:34

Alkon Käsityöoluet 2014 5,38e/0,5l

Viimeisenä Suomalaisista käsityöoluista löytyy Suomenlinnan panimon Thor. Saarella sijaitsevan panimoravintolan sijaan, suokin oluet pannaan nykypäivänä pitkälti mantereen puolella. Ennen uutta panimoa ja pullotuslaitteistoa, saatavuus rajoittui ainoastaan ravintolamyyntiin, mutta nykyään suokin oluita ja siidereitä löytyy laajalti ruokakaupoista, sekä alkoista.

Ulkonäöltään colanruskea, keskikokoisella ja isokuplaisella vaahdolla. Tuoksultaan miedon kahvinen ja paahteisen maltainen, taustalla makeaa suklaisuutta, sekä happamaa hiivaisuutta, ihan hyvältä vaikuttaa. Kohtalaisen paahteinen maku, hapan hiivaisuus käväisee nopeasti, mutta taittuu kahvisen suklaiseksi, mikä jää myös jälkimakuun. Pykälän täyteläisempänä olisi ollut huomattavasti parempi, nyt jää aavistuksen kevyeksi ja metalliseksi. Hiilihappoja löytyy runsaan pistelevänä, mikä tekee juomisesta todella helpon, makeus juuri sopivaa, sekä humalointi mukavan rapsakkaa. Ei ollenkaan pöljempi bokki, väljähtyessä tosin rupeaa tökkimään, vaikka tuskin olut lasissa kauan pysyy.
Oo:(0-50)  RB

Lammin Pyy

Perinteinen ale

7%

Suomi/Lammi

Lammin Sahti

0,33l

IBU:23

Alkon Käsityöoluet 2014 5,10e/0,33l

Suomen vanhin toiminnassa oleva pienpanimo on valmistanut käsityöoluensa Bryggeri Helsingin panimolla. Pyy -olut jatkaa Lammin lintuaiheista olutsarjaa, mutta nyt ensi kertaa alkovahvuisena. Maltaina: Pils-, pale ale-, cara pale- ja värimaltaat. Humalina: Magnum ja Hallertau.

Ulkonäöltään kirkas ja punertavanruskea olut, niukka vaahto käväisee lasissa, mutta katoaa nopeasti jälkiä jättämättä. Tuoksussa tuttua toffeisuutta monista brittioluista, pitemmin tuoksuteltuna makea hunajaisuus ja kuivattu hedelmäisyys nousee esiin. Maussa makeisuus ja kohtalaisen voimakas alkoholi päällimmäisenä,  jälkeenpäin hiivaista happamuutta, sekä yrttistä humalaa, jälkimakuun taittuu leipäisen maltaiseksi. Tuntumaltaan hyvin voimakkaan hiilihappoinen ja keskitäyteläisen sokerinen. Lopussa kehittyy tuhtia katkeroa, mikä karvastaa vähän turhankin paljon. Pyyssä oli jonkin verran särmää, mutta liikaa viinaisuus ja äkäinen katkero latisti, onneksi sentään hiilihapot pysyi pitkään, mikä piti juotavuuden kuosissa. Brittityylinen lammilainen ei ollut minun makuuni.
Oo:(0-50)  RB

Teerenpeli Mokkamatti & Vakka-Suomen Prykmestar KahviStout

Vakka-Suomen Prykmestar KahviStout

Stout

6%

Suomi/Uusikaupunki

Vakka-Suomen Panimo

0,5l

IBU:15

Alkon Käsityöoluet 2014 5.00e/0,5l

Teerenpeli Mokkamatti

Stout

7%

Suomi/Lahti

Panimoravintola Teerenpeli

0,33l

IBU:41

Alkon Käsityöoluet 2014 3,96e/0,33l

Käsityöolutsetissä on sopivasti kaksi kahvilla maustettua stoutia, joiden raaka-aineet ovat hyvinkin samanlaisia. Lahtelainen Mokkamatti on tosin prosenttiyksikön vahvempi, kuin Uudenkaupungin vastaava. Matin kahvina ollaan käytetty reilun kaupan kylmähaudutettua kahvia, kun VASPissa taas "kahvia". Molemmissa on humalana Magnum, VASPissa lisäksi Hallertau. Teerenpelin maltaina: Pils-, karamelli- ja suklaamallas. VASPin: Pils-, suklaa- ja värimallas. joten mikäs sen mukavampaa, kun laittaa nämä samaan aikaan testiin ja vertailla...

Teerenpelin 20 vuotisen taipaleen kunniaksi valmistettu Mokkamatti on ulkonäöltään miltei täysin mustaa, mihin muodostuu matala ja pitkäkestoinen vaahto, mikä pysyy hanakasti oluen pinnalla. Vakka-Suomen KahviStout puolestaan todella tummanruskea, aavistuksen runsaammalla ja isokuplaisella vaahdolla, mikä kuitenkin katoaa nopasti.

Ensimmäisenä kevyempi Vakka-Suomalainen: Tuoksussa laihaa kahvia, miellyttävää maitosuklaisuutta ja voimakasta paahteisuutta, menee jopa hieman tuhkaiseksi, ei myöskään kovinkaan runsas. Mokkamatissa kahvi huomattavasti vahvempaa, suklaisuuskin tummempaa, myös paahteisuus jää makean mokkaisuuden alle. Ehdottomasti kahvisempi ja runsaampi, kuin VASPi.

Maussa VASPin kahvisuus jää selvästi paahteisen maltaisuuden jalkoihin. Hedelmäinen happamuus ja alkoholi puolestaan vahvempana. Jälkimakuun kehittyy kevyttä kahvikonvehtia, mikä ei kuitenkaan paljoa lohduta. Mokkamatin mokkaisuus ei voi mennä keneltäkään ohi, lisäksi kitkerää kaakaota ja hedelmäistä happamuutta, jälkimakuun nousee hento alkoholi ja palanut puumaisuus, kylmä kahvisuus rupeaa tosin melko nopeasti tökkimään.

KahviStoutin tuntuma jää ikävän laihaksi ja kohtalaisen hiilihappoiseksi, makeutta kevyesti, kun taas kuivattavaa humalaa enemmän, mistä jää myös kevyet katkerot. Mokkamatin suuntuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän hiilihapokas. Kohtalainen makeus taittuu lopussa myös kuivemmaksi ja kehittää runsasta, pitkäkestoista katkeroa.

Mokkamatti oli jokaisessa tilanteessa parempi. Kahvi tuoksui ja maistui reilusti, niinkuin kahvistoutissa kuuluukin, oli myös rungoltaan täyteläisempi. KahviStout tosiaan jäi harmillisen laihaksi, kahvisuus esiintyi vain kevyenä taustalla, kun ohut maltaisuus alkoi muistuttamaan jotain ihan muuta. Lopulta VASPi alkoi tympimään tylsyydellään ja Teerenpeli "liialla" kahvisuudella. Täyteläisempänä KahviStout olisi saattanut olla jopa parempi. 

(0-50)  

VASP: 27 

TEERENPELI: 35

Bryggeri Helsinki Senaattori

Doppelbock

7,5%

Suomi/Helsinki

Bryggeri Helsinki

0,33l

IBU:45

Alkon Käsityöoluet 2014 5,85e/0,33l

Vappuna 2013 avatun Bryggeri Helsingin ensimmäinen olut alkon hyllyillä näki päivänvalon nyt helmikuussa ilmestyneiden käsityöoluiden mukana. Panimon maitokauppavahvuisia on voinut ostaa ainakin ravintolan yhteydessä olevasta myymälästä ja joistain kaupoista pitkin suomen. Humalina: Magnum, Perle ja Hallertau Mittelfrüh.

Hyvin tummanruskea Senaattori, vaahto jää niukaksi, mutta pysyy kestävänä lasin reunoilla. Makean hunajainen ja palaneen sokerinen tuoksu, ehkä jopa hieman teemäinen, vaikuttaa tosin aika maukkaalta. Happaman marjainen ja palaneen karamellinen maku, jälkeenpäin kuivattua hedelmää, sekä makeaa mämmiä. Alkoholi pysyy nätisti piilossa, mutta voi tuntea lämmittävänä. Hyvin makea ja kohtalaisen täyteläinen tuntuma, pehmeä hiilihapokkuus pysyy pistelevänä pitkään ja pitää juotavuuden hyvänä. Kevyttä, mutta pitkäkestoista katkeroa muodotuu lopussa ja pysyy. Senaattorin makeus saattaa tuottaa joillekin vaikeuksia, mutta itsehän olen aika perso makealle, joten passaa mainiosti. Tyyliltään meikälle melko vieras, mutta ei lainkaan hullumpi olut.
Oo:(0-50)  RB

Rekolan Panimo Amerikan Eno

India Pale Ale

5,6%

Suomi/Mäntsälä

Rekolan Panimo

0,5l

IBU:81

Alkon Käsityöoluet 2014 6,99e/0,5l

Rekolan tuotteet ovat jostain syystä jääneet miltei kokonaan maistamatta, ainoastaan Amerikan Serkku on kävässyt lasissani ja sekin vain kerran. Vahvempaa Enoa tuli kyllä maisteltua viime vuoden Helsinki Beer Festareilla, mutta jäi selvästi vahvempien oluiden jalkoihin. Tätä toista erää on hieman muokkailtu ja nyt keskitytään pelkästään Amerikan enoon.. Humalina tietenkin jenkkiläisiä lajikkeita: Cascade, Centennial ja Columbus, näillä myös kuivahumaloitu.

Ulkonäöltään kevyen utuinen ja kuparinvärinen, lasiin muodostuva vaahto on erittäin komea ja tiivis, säilyy myös muodossaan pitkään. Omaan nenääni tuoksu ei ole kovinkaan raikas, tuhtia havuisuutta löytyy puolestaan reilusti ja trooppista hedelmäisyyttä kypsänä taustalla, jokin outo liimaisuus tosin ilmaantuu siinä sivussa. Maku niinikään runsaan havumetsäinen ja kypsän mangoinen, humalan alta pilkistää lopussa leipäinen maltaisuus, myös alkoholi kevyenä, mutta antaa mukavaa särmää oluelle. Keskitäyteläinen tuntuma ja kohtalaisen raikas hiilihapokkuus täydellisessä balanssissa, makeutta ei lainkaan, eikä tosin kaipaakkaan. Humaloinnissa selvästi herkullista jenkkityyliä, pitkällä ja voimakkaalla katkerolla. Nenään käyvää liimaisuutta lukuunottamatta Eno on mainio olut Rekolan Panimolta. Hinta harmillisen suolainen, joten taitaa jäädä kertaostokseksi.
Oo:(0-50)  RB

Pyynikin Käsityöläispanimo Vahva Simo

Hefeweizen

5,2%

Suomi/Tampere

Pyynikin Käsityöläispanimo

0,33l

IBU:21

Alkon tilausvalikoima/Alko Viikki, Prisma 4,37e/0,33l

Hakiessani alkosta juuri saapunutta pienpanimokattausta, näin hyllyllä myös pullollisen vahvempaa Simoa, joten pitihän Simokin ottaa matkaan mukaan, sillä se onkin vielä Pyynikin oluista jäänyt maistamatta. Aikaisempi tutustuminen Simoon oli kauppavahvuinen ja ilmeisesti vanhempaa erää, sillä se oli melkein juomakelvotonta, mutta ennen kevyemmän Simon uudelleen löytämistä ja uusintamaistoa, otetaan vahvempi pois alta.

Vahva Simo on ulkonäöltään todella samea ja vaaleanrusehtava, kohtalaisen runsaalla valkealla vaahdolla, mikä käväisee nopeasti ja laskeutuu jättäen pinnalle hyvin ohuen kerroksen. Tuoksussa raikasta ja kypsää hedelmäisyyttä, leipäistä viljaisuutta, sekä kirpeää hiivaisuutta. Maussa runsaasti hapanta hiivaisuutta, kevyesti myös vihannesta (tomaattia) jälkeenpäin raaempaa banaania, jälkimakua ei liieemmin esiinny. Kohtalaisen täyteläinen ja hapan tuntuma, mitä todella pistelevä hiilihapokkuus vähän keventää, humalaa myös hyvinkin voimakkaasti, mutta sopii jotenkin mainiosti tähän vehnikseen. Runsaitten hiilihappojen ansiosta löytyi raikkautta, muuten olisi jäänyt hyvinkin vaikeaksi, oudon vihanneksen kera, mikä tosin katosi mausta nopeasti. Ilmojen lämmetessä täytyy maistaa uudestaan.
Oo:(0-50)  RB

Laitilan Kievari Agricola

Belgityylinen vahva ale

8,5%

Suomi/Laitila

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

0,33l

IBU:20

Alkon Käsityöoluet 2014 5,91e/0,33l

Laitilasta kajahtaa! vai kajahtaako? Yhteistyössä Mikael Agricola -seuran kanssa pantua vahvaa belgityylistä luostariolutta, millä kunnioitetaan Suomen kirjakielen isää, Mikael Agricolaa. Maltaat ovat Belgialaisia: Pale Ale, Melano Light ja Biscuit -maltaita ja humalina: East Kent Goldings, sekä Northern Brewer.

Lasissa laitilalainen on tummankuparinen ja hiivaisen samea. Vaahto jää erittäin niukaksi ja nopean limumaiseksi, mistä ei oluen pinnalle jää juurikaan mitään. Tuoksussa hyvin makeaa maltaisuutta, belgityylistä hiivaisuuttakin kevyesti, taaempana enemmän kuivattuja hedelmiä ja puumaisuutta, hieman sahtimaisia piirteitä taitaa myös olla havaittavissa. Maun puolella makeus jatkuu hyvin karamellisenä ja mausteisen hiivaisena ja happamana, kaipaisi lisää raikkautta, kun nyt jää turhan tunkkaiseksi. Alkoholia kohtalaisen voimakkaasti loppupuolella, mutta kypsä hedelmäisyys nousee sitä peittämään ja jää jälkimakuun. Sahtimaisuutta kevyesti myös maun puolella havaittu, saattaa toki johtua kyseisen tavaran puutostilastakin... Tuntumaltaan keskitäyteläinen ja runsaan sokerinen, hiilihappoisuus jää miltei olemattomaksi, kun taas kohtalainen humalointi muodostaa lopussa pitkäkestoista katkeroa. Alussa Agricola vaikutti ihan pätevältä oluelta, mutta kääntyi nopeasti tunkkaiseksi sokeriliemeksi. Hiilihappoja lisää, niin juotavuuskin voisi säilyä parempana. Plussaa ehdottomasti sahtimaisista piirteistä, ehkä Laitilalta sitä seuraavaksi?
Oo:(0-50)  RB

Malmgård Emmer Tripel

Tripel

8,3%

Suomi/Malmgård, Pernaja

Malmgårdin Panimo

0,5l

IBU:33

Alkon Käsityöoluet 2014 5,51e/0,5l

Malmgårdin tilalla, Pernajassa ollaan viljelty jo vuosia muinaisia viljalajikkeita. Emmervehnä on tuhansia vuosia vanha vehnälaji, mikä ollaan saatu hyvällä menestyksellä taas kasvamaan täällä pohjoisessa.
Ohran lisäksi, tilalla toimiva panimo on käyttänyt emmervehnää aikaisemmin ainakin Emmer Porteriin ja nyt käsityöoluita varten valmistettuun, vahvaan belgityyliseen olueen: Emmer Tripeliin.

Ulkonäöltään Emmer Tripel on samea ja vaaleanpronssinen, keskikokoisella vaalealla vaahdolla, mikä pysyttelee hetken ja katoaa sitten tukevaksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksussa raikasta viljaisuutta, kun taustalla taas makeaa mandariinia ja ohutta belgihiivaista hedelmää. Maussa belgityylinen hiivaisuus jatkuu hedelmäisenä, makean ja karamellisen maltaisuuden kera, taittuu loppuakohden yrttisen humaloiduksi ja kypsän hedelmäiseksi, mikä myös kestää jälkimakuun. Alkoholi esiintyi harmillisen voimakkaana maun puolella ja lämpeneminen ei ainakaan parantanut asiaa. Suuntuntuma täyteläinen ja melko sokerinen, hiilihappoja alussa runsaammin, mutta hälvenee turhankin nopeasti, minkä vuoksi myös juotavuus vaikeutuu pykälän, lopussa jää kevyt katkero vielä nielua karvastamaan. Emmer Tripel osoittautui lopulta hyvinkin maukkaaksi olueksi, vaikka muuttuukin nopeasti siirappiseksi ja alkoholi ilmaisee olostaan suht voimakkaana. En osannut päättää onko parempi alussa, voimakkaan kuplivana ja kylmänä, vaiko lämmenneenä ja makeana nautiskeluoluena, molempi parempi.. Jälleen siis kelpo belgityylinen olut Malmgårdilta.
Oo:(0-50)  RB

Stadin Panimo Double Oat Malt Stout

Stout

6,8%

Suomi/Helsinki

Stadin Panimo

0,33l

Erä #553-4

IBU:60

Alkon Käsityöoluet 2014 5,91e/0,33l

Pientä toivoa elättelin kaalissani, että StaPa olisi lähtenyt käsityöoluihin mukaan, joko Katariina Imperial Stoutilla tai MIWtFY Sour Alella, mutta en suinkaan ollut pettynyt kuullessani StaPan Double Oat Malt Stoutista, sillä panimolta en pahemmin huonoja alkovahvuisia oluita ole juonut, saati tummia. 5,91e (17,91e/l) hintaan, Stadilainen on käsityöporukan kallein olut.

Mustaa stoutia lasissa, parin sentin kokoinen vaalea vaahto muodostuu oluen päälle, mutta laskee nopeasti ja jää kestävänä pinnalle. Tuoksussa miellyttävää suklaista kahvia, mietoa paahteisuutta, sekä makeaa lakritsia. Maussa päällimmäisenä suolainen salmiakkisuus, minkä alta nousee voimakkaampi palaneisuus ja kypsä hedelmäisyys. Jälkimaussa väkevää espressoa ja kaakaota. Kaikin puolin hyvän makuinen ja tymäkkä olut. Keskitäyteläinen ja palaneen sokerinen tuntuma, hiilihappoja juuri sopivasti antamaan pientä raikkautta, jottei jäisi liian tylsäksi. Rapsakka humalointi nousee lopussa ja jää karvastamaan nielua toviksi. Jälleen StaPalta laadukasta (vahvempaa) olutta, eli hyvää ja ronskimmin humaloitua stouttia.
Oo:(0-50)  RB

Pyynikin Käsityöläispanimo Presidenttisahti

Sahti
9,5%
Suomi/Tampere
Pyynikin Käsityöläispanimo
0,33l
IBU:34

Alkon Käsityöoluet 2014 5,90e/0,33l

Nyt vuorossa oleva Presidenttisahti on hyvin samanlainen kuin Pyynikin aikasempi, Kataja 1.086 sahti, mitä pääsin viime kesän SOPP -festareilla maistamaan. Tuo 1.086 oli erittäin voimakas humaloinniltaan, kuin myös katajaisuudeltaan, mutta nyt tuota reseptiä on muokkailtu ainakin vähentämällä humalointia ja lisäämällä ruista, näin ollaan saatu "perinteisempi" sahti. Molemmat näistä sahdeista suunniteltiin säilymään pitempään ja jopa huoneenlämmössä. Humaloimalla, keittämällä ja TAMKin biokemian opiskelijoiden avulla, tämä saatiin toteutettua puolen vuoden aikana. Vaikka Presidenttisahti säilyy huoneenlämmössä, suositellaan sen siirtämistä kylmään, heti kun olet sen lähialkostasi hommannut ja juomaan mahdollisimman pian.

Pressa on lasissa tummanruskeaa, sameaa ja täysin vaahdotonta. Tuoksu juuri niin herkullisen kypsän banaaninen ja pullahiivainen, kuin pitääkin olla. Makeaa ruista ja katajaisuutta sopivasti taustalla, tässä vaiheessa kuola rupesi jo valumaan pitkin suunpieliä. Maussa runsaasti makeaa ja hapanta maltaisuutta, banaania jälleen kypsänä ja maukkaana, lopussa enemmän yrttistä humalaa ja karvasta katajaa. Alkoholi pysyy hienosti piilossa, mutta voi tuntea lämmittävänä. Hyvin täyteläinen ja siirappisen makea tuntuma, hiilihappoja muodostuu erittäin kevyesti ja humalointi on suoritettu hienosti, sillä liika katkero ei pilaa sahdin hiivaisen hedelmäistä jälkimakua. Kyllä tämän oluen myötä saadaan paljon lisää sahdin ystäviä, vajaa viikko ensiesiintymisestä ja moni alko myy jo eioota! onneksi itse varauduin muutamalla putelilla. Toivottavasti ei jäänyt kertakokeiluksi ainakaan alkolta. Meriheinä ei aikaisemmin ole tullut vastaan, mutta liekö vaikuttaisi säilyvyyteen?
Oo:(0-50)  RB

Beer Hunter's Keripukki

Aromatisoitu olut

7%

Suomi/Pori

Panimoravintola Beer Hunter's

0,33l

Alkon Käsityöoluet 2014 3,98e/0,33l

Käsityöoluista mielenkiintoisimmat tapaukset ovat ehdottomasti Pyynikin käsityöläispanimon Presidenttisahti ja nyt testissä oleva Beer Hunter'sin Keripukki. Jälkimmäinen on vaniljalla, valkosuklaalla, sekä kookoksella maustettu stout, mikä on humaloitu vielä Columbus -lajikkeella. Itse tykkään kookoksen mausta todella paljon, joten toivon edes hieman sen erottuvan tuoksussa ja maussa.

Lasissa Keripukki on yllätys vaan, mustaa. Vaahto jää parin sentin kokoiseksi hyvin tiiviinä ja beigen värisenä, laskeutuu kuitenki melko nopeasti ja jättää ohuen kerroksen pinnalle. Tuoksussa makeaa ja kevyen paahteista mallasta, hentoa vaniljaa, sekä suklaisuutta. Kookos vielä toistaiseksi jemmassa, mutta ihan miellyttävä tuoksu, mikä olisi voinut olla voimakkaampikin. Maussa paahteisuus myös kevyttä ja hyvä niin, sillä herkullinen suklaisuus ja kahvisuus pääse hienosti esiin, tulee mieleen mokkapalat ja kookoskin mietona, kuin hiutaleina palojen päällä. Todella maukas stoutti! Tuntuma jää ehkä aavistuksen kevyeksi, mutta makeus riittää kohentamaan. Hiilihapot niin ikään kevyttä ja loputkin katoaa nopeasti, paranee vaan loppuakohden. Lopussa kohtalaista humalan katkeroa, sekä alkoholin hentoa lämpöä. Keripukki toimii täydellisesti nautinto-oluena, omaan makuuni kookos olisi saanut olla vahvempaa, mutta hyvää näinkin. Toisen ostan ehdottomasti, ennen kuin loppuu.
Oo:(0-50)  RB

Saimaan Marsalkka Double IPA

Double IPA

8%

Suomi/Mikkeli

Saimaan Juomatehdas

0,33l

IBU:87

Alkon Käsityöoluet 2014 4,42e/0,33l

Saimaan Juomatehdas on pienpanimo kattauksessa mukana jenkkityylisellä tupla-ipalla, mikä on aromihumaloitu ja kuivahumaloitu Cascade, Chinook ja Columbus -lajikkeilla, näistä on puserrettu vajaat 90ibua, joten humalaa tuskin on säästelty tämän oluen valmistuksessa, vai onko..?

Marsalkan uusi pullotyyli on oikein komea ja olut sen sisällä sameaa ja oranssista, vaahto runsasta ja tiheää, mikä täyttää lasin nätisti, laskeutuessaan jättää kevyttä pitsiä, sekä tukevan hötön oluen pinnalle. Tuoksussa hapanta hiivaisuutta, mietoa viinikumista karkkia, sekä greippiä... jää kuitenkin harmillisen kevyeksi. Maun puolella parannusta hieman havaittavissa; Trooppinen hedelmäisyys nousee, tosin hieman käynneenä happaman sitruksen kera, taustalla myös mietoa saippuaa, raikas DIPA tämä ei missään nimessä ole, myöskään jälkimakua ei liieemin esiinny. Tuntumaltaan kuitenkin hyvin täyteläinen ja kevyen makea, hiilihappoja myös kohtalaisesti raikastamaan tätä tunkkaista olutta. Vaikka tuoksu/maku jäikin harmillisen kevyeksi, niin runkoa ja katkeroa löytyy kiitettävästi. Pienellä aromipuolen viilauksella voitaisiin tästä saada herkullinen DIPA, sillä humalista löytyy herkulliset lajikkeet, mutta luomuhumalia saattaa tosin olla melko rajallisesti saatavilla useampaan keittoon. Jäi kertaostokseksi.

Oo:(0-50)  RB

Hiisi Pläkki

Black IPA

6,3%

Suomi/Jyväskylä

Panimoyhtiö Hiisi

0,33l

IBU:54

Alkon Käsityöoluet 2014 4,53e/0,33l

Taas on se aika vuodesta, kun kotimaiset käsityöläisoluet ilmestyvät alkon hyllyille pitkin suomea. Tällä kertaa mukana on kaksi panimoa, joiden tuotteita ei vielä alkossa ole tavattu ollenkaan: Bryggeri Helsinki ja Jyväskyläläinen Panimo Hiisi. Kaikkiaan 13 Suomalaista pienpanimo olutta, sekä kaksi brittiläistä.
Käsityöläisoluet 2014 (alkon sivuille)

Tämän vuotisen kattauksen pääsee aloittamaan, melko tuore panimo Jyväskylästä. Helmikuussa 2013 perustettu Hiisi on käsityöläisoluissa mukana black IPA -tyylisellä oluella ja ensimmäistä kertaa näin alkon valikoimassa. Pläkki on humaloitu Galena, Simcoe, Centennial ja Amarillo -lajikkeilla.

Hyvin mustan oluen päälle muodostuu komea ja tiivis beige vaahto, mikä laskeuduttuaan jättää pitkäkestoisen ja tukevan kerroksen, aina viimeiseen huikkaan asti. Tuoksultaan hiivaisen hedelmäinen ja hennon sitruksinen. Taustalla häärää paahteinen kahvi, sekä tuhkaisuus, myös jotain outoa muovisuutta esiintyy. Maussa kevyttä paahdetta ja havuisuutta, parfyymia taustalla. Lopussa hapanta greippiä, sekä kahvia, myös tuo palanut muovisuus tekee paluun, mutta katoaa onneksi nopeasti. Mielestäni melkoinen sekamelska ja siten myös hyvin vaikea. Tuntuma keskitäyteläinen ja voimakkaan hiilihapokas, makeutta kevyesti, kun taas kuivattavaa humalaa riittää sitäkin enemmän, tosin suuta ja nielua miellyttäen, pitkä katkero tuntuu myös pysyvän pitkän aikaa. Alussa voimakkaine hiilihappoine, Pläkki ei iskenyt, mutta asettuessaan ja kuplien vähentyessä käänyi ihan hyväksi, myös tuo muovisuus jäi taaemmas. Maukas ensitapaaminen Hiisiin, joskin olisin "perus" IPAn  juovonnut mieluummin.
Oo:(0-50)  RB

Lost Abbey Devotion

Belgityylinen ale
6,25%
USA/San Marcos, California
Lost Abbey/Port Brewing
0,75l

Ulkomailta

Port Brewing -nimen alla valmistettujen jenkki ipojen ja west coast -tyylisten oluiden lisäksi, samalta panimolta tulee myös belgityylisiä ja usein tynnyri kypsytettyjä Lost Abbeyn oluita. Näitä hyvin mielenkiintoisia oluita on melkoisen harvakseltaan tarjolla, mutta silloin tällöin saattaa jokunen tulla netin olutkaupoissa vastaan, tai jopa naapurimme systembolagetissa. Tällä 6,25% belgityylisellä alella on hyvä lähestyä Lost Abbeyn kiehtovaa olut valikoimaa.

Ensimmäinen lasillinen on miltei kirkas ja toisessa on hiivaista sameutta hieman enemmän, molemmilla kerroilla lasiin muodostuu kohtalaisen runsas ja tiivis vaahto, mikä parin minuutin kuluttua laskee tiiviiksi kerrostumaksi oluen pinnalle ja pysyy aina loppuun asti. Tuoksussa happamaa belgihiivaisuutta ja ruohoisuutta, taustalla kypsää ananasta ja yrttiä, mm. minttua. Hivenen olisi saanut olla raikkaampi. Maun puolella hiivaisuus paljon hedelmäisempää ja raikkaampaa, miellyttävän marjaisen happamuuden kera. Jälkimaussa kuivaa puumaisuutta, sekä yrttistä humalaa, hento alkoholin hönkäyskin piipahti paikalla. Kevyen maltainen ja pistelevän hiilihapokas tuntuma saa oluen katoamaan lasista nopeasti. Lopussa kehittyy kevyttä katkeroa nieluun, mikä pysyttelee pitkään. Loppujenlopuksi mukavan raikas ja kepeä belgi, mihin mukava happamuus toi kivan lisän. Ensimmäinen lasillinen ilman hiivaa oli parempi ja raikkaampi. Ei ollenkaan huono aloitus Lost Abbeyn annista.
Oo:(0-50)  RB