AleSmith Grand Cru

Belgityylinen vahva ale
10%
USA/San Diego, California
AleSmith Brewing Company 

0,75l

Alko Arkadia erikoisvalikoima 24,90e/0,75l (ostohetkellä)

Viime vuoden marraskuulla AleSmithin Grand Cru tuli arkadian erikoisvalikoimaan 240 pullon voimin, hintaan 24,90e. Hintaa pullolla on tänä päivänä 25e ja 90 pulloa löytyy vielä saldoa, eli kerkee hakemaan vielä toisenkin jos osoittautuu sen arvoiseksi. Grand Cru on talvikaudelle pantua vahvaa belgityylistä alea, mistä löytyy mukavat 10%/0,75l, joten eiköhän tästä ole lämmittämään näin alkusyksyn pimenevää iltaa.

Ulkonäöltään AleSmithin Grand Cru on hyvin samea ja punertavanrusehtava. Vaahtoa oluen päälle muodostuu parin sentin verran tiiviinä, mutta katoaa nopeasti ohueksi kerrostumaksi. Tuoksu on pääosin kuivatun luumuinen ja makean jälkiruokaviininen, myös alkoholi pysyy nätisti jemmassa - ei paha. Maun puolella tuo kuningas alkoholi sitten rellestää oikein kunnolla, eikä mausta meinaa saada mitään tolkkua. Toisen lasin kohdalla, kun suu oli jo turtunut alkoholiin, alkoi myös kypsät hedelmät ja makea maltaisuuskin esiintyä, hapan hiivaisuus jälkimaussa vielä voimakkaimpana. Suuntuntuma keskitäyteläinen ja melko öljyinen, hiilihappoisuus aika matalaa, mutta aivan riittävää tämän nautiskeluun. Humalapuoli kohtalaista ja hieman kuivahkoa, ei tosin jää pahemmin karvastamaan. AleSmithin Grand Cru ei ollut mikään kummoinen olutnautinto, tuoksu lupaili jotain ihan muuta, mitä maku antoi - alkoholi dominoi makua miltei kokonaan. Enempi makeus olisi saattanut korostaa hedelmäisyyttä ja siten myös makua. Yhellä istumalla tyhjentyi pullo, joten hieman kihahti nuppiin. Enpä taida tuhlata 25e toiseen moiseen. Katsotaan myöhemmin oisko Wee Heavy sitten parempi.
Oo:(0-50)  RB

Chimay Dorée

Belgityylinen ale

4,8%

Belgia/Baileux

Chimay

0,33l

Alko Kannelmäki, Kaari 3,99e/0,33l

Alkossa on ajanmittaan näkyny tältä Belgialaiselta luostaripanimolta, kaikki perustuotteet: Blue, Tripel ja Red, joista tämä viimeisin on jo poistunut muutama vuosi sitten. Viime heinäkuussa saatiin alkoon sitten hieman harvinaisempi Chimay, Dorée. Dorée on valmistettu hyvin samanlaisilla ainesosilla, kuin Red, mutta on vaaleampi ja maustettu erilailla. Kolmen tunnetumman ja vahvemman Chimayn sijaan, itse munkit tykkäsivät juoda luostarilla huomattavasti miedompaa olutta, joten munkit panivat pelkästään omaan käyttöön tämän kevyemmän Chimayn. Myöhemmin olutta sai rajallisesti myös ulkopuoliset juoda luostarissa ja sittemmin se on levinnyt pitkin maailmaa, jopa meille suomeen asti.

Lasissa tämä harvinaisempi Chimay näyttää kullankeltaiselta ja hieman hiivaisen samealta, vaikka kuinka varovasti koitin kaataa. Vaahtoa oluen päälle muodostuu paksuna hötönä, mikä myös kestää todella pitkään. Tuoksussa tyylilleen omaista kellarimaista hiivaisuutta ja kuivaa hedelmäkakkua, taustalta puskee vielä jonkin verran maissia, mikä jää kuitenkin vähäiseksi. Maussa yllättävänkin paljon anista, mutta kypsä hedelmäisyys ja alussa kohtalaisen voimakas hiivaisuus kuitenkin tasoittaa maut parempaan suuntaan, raikkautta oluesta ei kuitenkaan uupunut. Suuntuntuma on mukavan täyteläinen, mutta todella kuiva. Hiilihapot nousevat runsaina, mikä tekee juotavuudesta aika helpon. Hento katkerokin jää hetkeksi vielä karvastamaan nielua. Kevyen raikas Dorée laskee hyvin kesällä, mutta pimeneviin syysiltoihin ostan mielummin Blueta.

Oo:(0-50)  RB

Maku Golden Ale

Golden/Blond Ale

4,5%

Suomi/Tuusula

Maku Brewing

0,33l

Prisma Kannelmäki 3,55e/0,33l

Kauppavahvuisilla olusilla jatketaan, kun vuorossa on tuorean Tuusulalaisen Maku Brewingin ensimmäinen kotiin ostettava olut: Golden Ale. Olutta löytyi vielä sopivasti lähi prismastani ja vielä sopuisaan hintaan. SOPP:ssa juotu Makun IPA oli mielestäni festarien paras olut, joten kiva päästä maistamaan myös panimon muitakin oluita. Tuosta IPAsta vielä sen verran, että se ylsi toiselle sijalle, sarjassa ale yli 4,7% Suomen paras olut -kisassa Syystoberissa, rautatientorilla ja ihan ansaitusti. Ykkössijan vei Lammin Sahti, eli ei huono sekään.

Nyt kuitenkin Golden Alen pariin, mikä näyttää lasissa samealta ja vaaleanrusehtavalta, vaahto jää matalaksi, mutta tiiviiksi ja melko pitkäkestoiseksi. Tuoksussa nousee päällimmäisenä hieman sitruksinen ja yrttinen humalointi, taustalla vielä hedelmäistä hiivaa, sekä mallasta. Maussa mallasta vaalean leipäisenä ja humalaa sitruksisena, sekä kevyen parfyymisenä - ei tunkkaisuutta, eikä virhemakuja, vaan maukasta olutta. Suuntuntuma on miellyttävän täyteläinen ja hiilihappoisuus sopivan pistelevää, humalointi taitaa olla kuitenkin oluen parhaita puolia, sillä rapsakka ja pitkäkestoinen katkero vaikuttaa pitkään ja aromipuoli on myös kuosissa. Kylmänä Golden Ale on todella raikas ja maukas olut, tätä tulee todellakin ostettua jatkossakin. Maku Brewing on panimo, mikä on vakuuttanut jo kahdella maistetulla oluella, uusia siis odotellaan.

Oo:(0-50)  RB

Pyynikin Käsityöläispanimo Wanakastout

Stout

4,5%

Suomi/Tampere

Pyynikin Käsityöläispanimo

0,33l

Fröökynän Herkku 3,80e/0,33l

Pyynikin Käsityöläispanimon Uusi-Seelantilaisilla humalilla marinoitu Stout jäi jo kesän aikaisemmalla reissuulla Fröökynän Herkusta matkaan, mutta on kesän kiireiltä jäänyt juomatta. Kovasti Pyynikin kauppavahvuisista oluista pitäneenä, odotukset ovat luonnollisesti tästäkin melko korkealla.

Lasissa Wanaka on arvatenkin tummaa, vaahtoa muodostuu noin sentin verran, mikä häviää nopeasti pois. Tuoksussa ohuesti makeaa paahdetta ja tummaa suklaata - ei oikeastaa erotu tuoksultaan muista kauppavahvuisista stouteista. Maultaan pehmeän paahteinen ja palaneen sokerinen, kahvia ja suklaata löytyy myös kevyinä taustalla. Uusi-Seelantilaiset humalat eivät maussa juurikaan erotu, mutta on kohtalaisen kuivattavaa ja pitkäkestoista. Runkoa ja makeutta oluesta löytyy myös upeasti ja hiilihapotkin esiintyvät sopivan alhaisina, mikä tekee juotavuudesta todella nautinnollisen. Ehdottomasti parhaimpia kauppavahvuisia stouteja ja jälleen hyvä olut Pyynikin Käsityöläispanimolta.
Oo:(0-50)  RB

Hiisi Lumooja 4,3%

Wheat Ale

4,3%

Suomi/Jyväskylä 

Panimoyhtiö Hiisi

333ml

Fröökynän Herkku 4,5e/333ml

Hiisin Lumooja on muutamaan otteeseen ollut loppunut, kun olen sitä parilla ABC:llä sijaitsevasta ruokapuodista käynyt etsimässä. Tällä kertaa Teivon ABC:llä sijaitsevasta Fröökynän Herkusta sitä oli kuitenkin jälleen saatavilla, joten pitihän se ottaa matkaan. Muutama muukin "uutuus" löytyi vielä hyllystä, mutta persaukisena jouduin jättämään väliin. Lumoojasta on/oli myös vahvempi versio 5,3% Belgian IPA, mutta tämä on se miedompi 4,3% Vehnäolut.

Lasissa Lumooja on kirkas ja kullankeltainen, vaahto muodostuu jättimäisenä ja isokuplaisena, mikä myös pysyy pitkään oluen päällä. Tuoksultaan kepeän mausteinen ja sitruksinen, mistä ei myöskään raikkautta puutu. Maussa sitrusta ja raikasta hedelmäsalaattia, loppuakohden kehittyy myös yrttiä, sekä kosteaa ruohoisuutta. Kevytrunkoinen vehnä, missä on runsaasti pistelevää hiilihappoa, ja se tekee tästä oikeastaan hyvinkin raikkaan tapauksen, kera maukkaan sitruksen. Myöskään humalaa ei Lumoojasta puutu, sillä mukavan rapsakka ja kuivahko katkero jää hyväksi toviksi vaikuttamaan. En tiedä miten muuttuisi lämmetessä, sillä tämä ei kauan lasissa seissyt ja mitä sitä seisottamaan, jos on hyvää!
Oo:(0-50)  RB

Dogfish Head Indian Brown Ale

Brown Ale
7,2%
USA/Milton, Delaware
Dogfish Head Brewery 

0,355l
IBU:50

Ulkomailta

Näin kesällä tuntuu olevan kaikenlaista tekemistä, niin paljon että unohtuu ihan päivittää blogin puolelle viimeisimmät juomiset. Tässäpä siis viime viikolta yksi annos arvostettua Dogfish Headin olutta. 60/90/120 IPAa olen pitkään havitellut, mutta kaksi muuta olen pystynyt hankkimaan, ja hyvä niin sillä ei näitä ihan joka puodista löydy. India Brown Ale on Scotch Alen, India Pale Alen ja American Brown Alen hybridi, josta löytyy 50ibua ja kuivahumalointi suoritetaan samoin kuin 60 ja 90 IPAssa, itse lajikkeista ei tosin ole tietoa.

Ulkonäöltään tämä Dogfish Head hyvin tummanruskea, mutta kirkas. Vaahtoa muodostuu muutaman sentin kokoisena ja kermaisena, mikä säilyy vielä hyvän tovin lasissa. Nenään kantautuu makeaa lakritsia, palanutta sokeria, sekä hentoa paahteisuutta. Maultaan ei niin makea, vaikka toffeeta ja tummaa sokeria löytyykin reilusti, myös hapanta hedelmää ja alkoholia löydettävissä kohtalaisesti. Humalat jää melkolailla taaemmas, yrttisenä ja ruohoisena. Runkoa oluesta löytyy tuntuvasti ja hiilihappoja pistelevästi. Kuivahko katkero vie loputkin makeudet mennessään, vaikka ei jää pahemmin nielua raastamaan, pehmeänä toki. Ensimmäiseksi Dogfish Headin olueksi, Indian Brown Ale oli ihan kelpo tapaus, vaikka jäin kaipaamaan vähän aromikkaampaa humalointia, mallaspohja oli kuitenkin hyvä.

RB

Green Flash Double Stout

Foreign Stout
8,8%
USA/San Diego, California
Green Flash Brewing Co.
0,355l
IBU:45

Ulkomailta

Brittityylistä vanhan-ajan stoutia, Kalifornialaisen Green Flashin tapaan. Tällä kertaa San Diegolaiset eivät ole humaloineet olutta rapsakkaan länsirannikon tyyliin, vaan olut on marinoitu vähän perinteisemmin brittiläisellä Target -humalalla. Kerran aikaisemmin olen juonut tupla stouttia ja silloin pidin siitä kovasti, joten mielelläni näitä tilaa myös ulkomailta, jos vain on saatavilla.

Väriltään tumma, colanvärinen. Jättimäinen cappuccino -tyylinen vaahto muodostuu beigenä lasiin jossa myös säilyy todella pitkään ja laskiessaan jättää vielä komeat pitsit - ehkäpä yksi näteimpiä. Tuoksu makean paahteinen ja maitoinen, kahvia ja suklaata selvästi vielä taustalla. Maultaan pehmeän maitosuklainen, mistä taittuu tuhkaiseksi ja kahvisemmaksi, alkoholia myös kohtalaisen tuntuvasti esillä. Jälkimaussa vielä ohutta metallisuutta, tummaa suklaata, sekä lakritsia. Suuntuntuma silkkisen täyteläinen ja hieman makea,  hiilihapot jäävät sopivan mataliksi ja pehmeiksi, kun lopussa nouseva katkero puolestaan kehittyy kuivana ja pitkäkestoisena. San Diegolainen tupla stoutti on oikein pehmeä ja täyteläinen olutkokemus, mitä turhan voimakas alkoholi vähän dominoi, kuitenkin herkullinen tapaus.
Oo:(0-50)  RB

Hoppin' Frog Barrel Aged B.O.R.I.S the Crusher

Imperial Stout

9,4%

USA/Akron, Ohio

Hoppin' Frog Brewery

0,66l

IBU:60

Ulkomailta

Muutamaksi vuodeksi kerkesi tynnyröity Boris "unohtua" kaappiin, kunnes mietin millä oluella olisi hyvä korkata juuri postista haetut Spiegelaun Stout -lasit.  Normaali versio tästä Imperial Stoutista tuli juotua jo aikoja sitten ja herkullista tavaraa olikin, nyt on saanut myös Heaven Hill -viskitynnyreissä kypsynyt versiokin tasaantua tarpeeksi.

...ja mustaa lientähän sieltä pullosta valui, upouuteen Spiegelau Stout -lasiini (Jaskalle kiitos koodista). Vaahtoa oluen päälle muodostuu sentin verran  ruskeana, mikä tosin katoaa nopeasti. Tuoksu on voimakkaan bourbon-arominen. Vaniljaa, sekä toffeeta heti päällimmäisenä,  taustalla sitten kevyempää paahteisuutta ja polttavaa alkoholia, ja makealtahan tämä vaikuttaa.. Maku jatkuu hyvin makean bourbonmaisena ja viinaisena, mikä tulee yllättävänkin voimakkaana esiin. Vasta tovin jälkeen huikasta nousee hieman suklaata ja paahdettakin esiin, mikä tekee jälkimausta yllättävän herkullisen ja pitkän. Suuntuntuma jää tosin harmittavan ohueksi, vaikkakin öljyiseksi. Hiilihappoja ei pullosta oikeastaan enään löydy, eikä pehmeä katkerokaan jää kovin pitkäksi aikaa viihdyttämään kitarisoja. Tynnyröinti on tehnyt tehtävänsä, ehkä jopa liiankin hyvin, sillä itse oluen oma maku jää hieman jalkoihin, omaan makuun laskee kuitenkin ihan hyvin, vaikkakin normaali versio olikin mielestäni parempi. Onkohan n. 2vuoden varastointi saattanut tehdä vaan hallaa...? no tiedä siitä, ennenkuin tulee tuoreampi taas vastaan.

Oo:(0-50)  RB