4 Olutta, 4 Tyyliä - Gypsy Inc.

Diamond Beverages toi alkukesästä maitokauppoihin hieman piristystä kesän heikkoon olut antiin, neljällä uudella Tanskalaisella oluella. Gypsy Inc. on uusimpia tanskalaisia mustalaispanijoita, jotka eivät omista omia panovehkeitä, vaan käyvät panemassa oluensa muissa panimoissa, ja tällä kertaa kaikki neljä on pantu belgiassa, De Proefbrouwerij:lla. Neljä eri olutta, neljä eri tyyliä ja lukuisia eri humalalajikkeita.

Gypsy Inc. Pale Trail 4,7%
American pale ale, mikä on humaloitu Simcoe, Citra ja Tettanger -lajikkeilla. Nätti ja runsasvaahtoinen, vaaleanrusehtava olut. Tuoksu Happaman sitruksinen ja hedelmäinen, sekä leipäinen. Maussa nätisti humalaa, sitruksisena ja parfyymisenä, trooppista hedelmää taustalla, voimakas hiivaisuus tosin käy nopeasti tökkimään. Runkoa ihan mukavasti ja hiilihappoja reippaasti. Kuivaa ja rapsakkaa katkeroa jää kohtalaisesti vielä nieluun. Olisi voinut olla raikkaampi. (33)

Gypsy Inc. Soft Focus 4,7%
Tyyliltään American Wheat, minkä humalina Amarillo ja Citra. Samea ja oranssinen olut, parin sentin kokoisella vaahdolla. Tuoksu happaman hedelmäinen ja havuinen, jonkin verran myös yrttiä. Maussa hyvät humalat, niin havuisena, kuin kipakan sitruksisenakin. Vehnäinen happamuus nousee jälkimakuun. Tuntuma kevyt ja raikkaan hiilihappoinen, kuivahko katkero jää vielä pehmeänä kurkkuun. Kiva ja raikas vehnä, missä voisi olla vieläkin enemmän aromia. (34)

Gypsy Inc. Tipsy Gypsy 4,7%
Amarillo & Simcoe -humaloitu rapsakka Pilsner. Vaaleankuparinen ja matalavaahtoinen pils. Tuoksu trooppisen hedelmäinen ja raikkaan sitruksinen, myös kevyen keksistä mallasta löytyy. Maku sitruksinen ja persikkainen. Samaa hapanta hiivaa, kuin edellisissä ja hentoa alkoakin havaittu, kuitenkin aromeiltaan edellisiä parempi. Tuntuma mukavan täyteläinen ja pistelevän hiilihappoinen. Humalaa reippaasti ja aromikkaana, katkeroa ei tosin paljoa muodostu. Tämäkin rapsakka pilssi osoittautui maukkaaksi tapaukseksi. (35)

Gypsy Inc. Gyp Wit 4,7%
Belgityylinen Witbier, Simcoe ja Mosaic humalilla. Lasissa todella sameaa ja vaaleankeltaista, muutaman sentin kokoisella, nopealla vaahdolla. Tuoksussa voimakkaasti yrttiä, ilmeisesti korianteria, mikä on sen verran tuhtia, että raikkautta ei löydy. Maun puolella yrttisyys jatkaa valloitustaan, mutta nyt kevyt sitrushedelmien kirjokin pääsee pilkistämään, jonkin verran hiivaa happamana myös tässäkin. Tuntuma kevyt ja raikkaan kupliva, kevyestä humaloinnista jää hentoa kutkutus vielä nieluun. Ei niin raikas Wit, mutta mukavan erillainen ja helppo, yrttiä hieman liikaa. (33)

SOPP 2014 Helsinki

Tänä vuonna ei kesälomat sattunut niin, että olisin päässyt jo torstaina heti klo12:00 vähän rauhallissimmissa merkeissä nauttimaan näitä kotimaisia pienpanimotuotteita, vaan jouduin raahautumaan vasta perjantaina töitten jälkeen paikanpäälle. Olin onneksi suht ajoissa liikkeellä, sillä klo16:00 aikaan alkoi jo janoisia suita olemaan jonoksi asti portilla ja ilmakin oli mitä helteisin kylmän huurteisen äärelle.

Kuva:Sori Brewing

Itse aloitin setin Ruosniemien Panimon ja Sori Brewingin toisella yhteistyöoluella: Vientiassistentti Islay editionilla, mikä oli yksi niistä "must taste" -oluita. Kysessä oli voimakkaan katajainen sahti, mikä oli kypsynyt Laphroaigin Quarter Cask -tynnyrin palasten kanssa, eikä suinkaan itse tynnyrissä, niinkuin ensin luulin. Katajaa oli kyllä oluessa melkoisesti ja turpeista savuakin löytyi kohtalaisesti. Aivan liian lämmin tarjoilulämpötila tosin nosti tuota kitkerää katajaa, eikä tästä syystä ollut ihan parhaimpia sahteja. 

Seuraava pakkomaisto, Hiisin Pohjoisen jättiläinen olikin jo päässyt torstain aikana loppumaan, joten tyydyin toiseen mielenkiintoiseen Hiisiläiseen: Humulus Lupukseen, mikä olikin oikein sitruksinen ja karamellinen DIPA, eikä havuisuuttakaan joutunut kauheasti etsimään. Tolkuttoman korkea lämpötila tosin lämmitti olutta nopeasti, mikä sai juotavuuden vähän tökkimään, loistava DIPA kuitenkin jyväskylästä. 

Seuraavana vuorossa oli Tuopin ääressä -blogia pitävän Arto Halosen reseptillä pantu American Pale Ale, Kaiku, mikä on käyty panemassa Suomenlinnan Panimolla ja voi pojat kun olikin mainio kauppavahvuinen APA. Jenkkihumalaa sitruksisena ja trooppisena, sekä runkoa oikein kiitettävästi, tähän haluaisin törmätä jatkossakin. 

Sitten vuorossa Stadin Panimon ständi, mitä ei voinut jättää väliin, sillä maistamattomia oluita oli melkein kaikki ja ensimmäisenä lasiin kaatui Wild Yeast DIPA. Kirpeän hiivainen ja hedelmäinen tuoksu, mutta maultaan melkein täysin eri olut. Humalapuolta löytyi reilusti, muttei kovinkaan raikkaana, ei ihan omaan makuun. Sitten vähän tummempaa, eli Polaris Portteria. Hyvin maitokaakaoinen ja frezzamokkainen olut, vahvalla tuhkaisuudella, sekä makealla ja täyteläisellä rungolla, oikein miellyttävä. StaPalta tuli vielä otettua West Coast Imperial Stout, mikä oli kevyen paahteinen ja rapean humalainen IS, mistä riitti uusia makuja joka huikalla, tykkäsin kovasti. Tässä vaiheessa iltapäivää tiskeille oli jo muodostunut kymmenien metrien jonoja ja tungosta rupesi olemaan melkoisesti, ainakin varjoisissa kohdissa. 

Plevnan jono näytti olevan kuitenkin siedettävän pituinen, joten sinne siis. Ensimmäisenä Plevnalta lähti uusi tuttavuus: Mörko Imperial IPA, mikä olikin hyvin tummanvärinen DIPA, makealla toffeella ja kypsällä hedelmällä. Maussa lisää toffeeta, pihkaa ja kypsiä hedelmiä. Hyvä tasapaino makean täyteläisen rungon ja pehmeän, mutta runsaan humaloinnin kanssa. Plevnalta tuli haettua vielä Petolintu Pils, mikä oli myös ennestään maistamaton ja loistava pilssi olikin, ehkä humaloiduin ja maukkain pilssi, mitä on tullut juotua, vaikka jäikin vähän mörön jalkoihin. 

Plevnan jälkeen alkoi taas Hiisin valikoima kiinnostamaan, joten ei auttanut kun jonottaa. Kaveri otti Game Brewery RyePa:n ja meikä panimon lippulaivaoluen: Raivoavan Rakin. Raivoava Rakki oli niinikään sitruksinen ja havuinen, muttei kovinkaan raikas. Aikaisemmin esiintynyt "talonmaku" kävi myös ajoittain esillä, kuitenkin mukavan täyteläinen ja rapsakka IPA. Rukiinen RyePA oli edellistä hieman parempi. Havuista ja hedelmäistä humalaa tuntuvasti, rukiinen ja karamellinen runko oli maultaan hyvä ja täyteläinen, hiilihapot tosin katosivat lasiin kaadettaessa, melkein kokonaan. 

Listaa tutkaillessa huomasin, että uusia tuttavuuksia olisi vielä useammaksikin päiväksi ja tiskien jonotkin jatkoivat vaan kasvamistaan, Laitilan tiskillä tosin näytti olevan aika rauhallista, joten Laitilan ja Mississippiläisen Yalobusha Brewingin höyryolut, Mississippi Beer täytyi ottaa vielä maistoon. Olut osoittautui varsin mainioksi tapaukseksi, runsaan sitruksisena ja havuisena, sekä leipäisen maltaisena, tämä taisi olla varmaan päivan ensimmäinen sopivan kylmä olut.

 Näiden jälkeen olin jo melko valmis poistumaan paikalta ja antamaan tilaa uusille juovoille, kunnes kävelin tuorean tuusulalaispanimo -Makun ohi, mihin päätin jäädä vielä IPAn toivossa jonottamaan, ja hyvä että jäin, sillä tuo Maku Brewingin IPA olikin mielestäni päivän maukkain olut. Raikkaan trooppinen ja sitruksinen tuoksu, mutta maku hipoi jo täydellisyyttä runsaana ja loistavan sitruksen, havuisen ja mangoisen humalaisena. Pehmeä ja tukeva katkero jäi kutkuttamaan runsaana nielua. Oikein herkullinen ja täyteläinen IPA. 

Tähän upeaan luomukseen oli hyvä päättää tämänvuotinen SOPP -vierailuni. Yhdessä puolikkaassa päivässä ei kovin montaa kerkeä juoda, joten vähintään kaksi päivää pitäisi olla ja mielellään heti torataina klo12:00 roikkumassa porteilla. Oluet oli kuitenkin loistavia, vaikka mitään maagista ei löytynytkään, mutta eipä mitään huonoakaan tullut vastaan.  Jonoakin oli poistuessani portilla jo useita kymmeniä metrejä, joten kyllä kotimaisella käsityöoluella on kysyntää. Kiitos vielä panimoille ja järjestäjille! Ensivuonna näemme toivottavasti uudestaan, kera uusien panimojen ja oluiden.

Deschutes Inversion IPA

India Pale Ale
6,8%
USA/Oregon, Bend
Deschutes Brewery
0,355l
IBU:80

Ulkomailta

Oregon, Bendissä sijaitsevan Deschutes panimon Inversion IPA on monia palkintojakin voittanut olut, mitä kuvaillaan suureksi ja aromikkaaksi ipaksi. Inversionin kehutusta 80 ibun humaloinnista vastaa: Millennium, Horizon, Centennial, Northern Brewer, Cascade ja Citra -humalat, joten makua pitäisi ainakin tästä pakkauksesta löytyä. Tämäkin tapaus on Ranskan amerikkapäivältä tilattu.

Lasissa sameaa ja tummankuparista olutta, todella komealla ja tiiviillä vaahdolla, mikä pysyy sitkeästi lasissa jättäen komeat pitsit. Tuoksussa havumetsäistä humalaa, hapanta hedelmää ja kinuskikastiketta, mutta raikkautta ei ensinkään. Maultaan niinikään havuinen, sekä hieman greippinen, mutta sitä raikkautta ei löydy vielläkään, parfyymia ja käynnyttä hedelmää toki nousee jälkimakuun maistumaan hetkeksi. Suuntuntuma on kohtalaisen täyteläinen, mutta hiilihapoiltaan täysin flätti, no ehkä ihan hentoa pistelyä. Tunkkaisesta humaloinnista jää vähän liian äkäinen katkero raastamaan kurkkua ja vielä melko pitkään. Vaikka olut on tuoretta (22/7/14) niin vaikuttaa jo parhaansa päivänsä nähneeltä, ehkä vaan vioittunut yksilö sattui kohdalle. 
RB

Lindemans Pêcheresse

Lambic (hedelmä)

2,5%

Belgia/St Pieters Leeuw-Vlezenbeek

Brouwerij Lindemans

0,375l

Deli Baker's (ABC-Lohja) 4,2e/0,375l

Pari viikkoa sitten tuli käytyä lohjan ABC:llä sijaitsevassa Deli Baker'sissä siinä toivossa, että hyllystä löytyisi vielä Hiisi panimon Lumoojaa tai Iso-Kallan vehnäolutta, mutta molemmat olivat tietenkin päässeet jo loppumaan. Tilalle löysin kuitenkin Brewfistin ja De Molenin yhteistyöolut Beautiful & Strange gosen, sekä nyt juovottavan Lindemansin persikoilla maustettu Lambicin.

Ulkonäöltään hyvin pitkälti samea ja persikanlihanvärinen, vaahtoa kehittyy kohtalaisesti ja aika kuohuvana, mikä kuitenkin säilyy oluen päällä jonkin aikaa. Tuoksu kellarimainen ja kirpeä, makeaa persikkaista hedelmämehua myös runsaasti - vaikea näitä kuvitella oluiksi. Maultaan makea ja niinikään persikkamehuinen ja nektarinen, kirpeää happamuutta hyvin miedosti taustalla. Tuosta runsaasta hedelmäisyydestä tuli mieleen vesipiipussa poltettava makea ja hedelmäinen "tupakka". Tuntuma nektarimaisen täyteläinen ja hyvin makea, hiilihappoja löytyy omaan suuhun ehkä aavistus liian niukasti, kun voisi olla kuplivampikin, mikä pitäisi oluen myös pitempään raikkaana, vaikka meni se nytkin melkoisen vaivattomasti ja nopeasti huiviin. Eipä tässä oikeastaan mitään pahaa ollut, kuin mehua olisi juonut - hyvää sellaista.

Oo:(0-50)  RB

Lagunitas A Little Sumpin' Sumpin' Ale

India Pale Ale

7,5%

USA/Petaluma, California

Lagunitas Brewing Co.

0,355l

IBU:64

Ulkomailta

Kalifornialaisen Lagunitaksen oluita on muutamia tässä lähiaikoina jo nautittukin ja Ranskasta tuli tilattua vielä yksi lisää. Sumpin' Alen maltaina on käytetty 50/50 ohraa ja vehnää ja rapea 64ibun humalointi suoritettu amerikkalaisilla humalilla, joten tyyli voisi olla vaikka vehnä-ipa.

Lasissa kirkasta ja kellertävää olutta, runsaalla ja tiiviillä vaahdolla, mikä pysyy ihan mukavasti muodossaan. Tuoksu happaman greippinen ja trooppisen hedelmäinen, kera makean kinuskikastikkeen. Maussa reippaasti sitruksista, kukkaista ja kypsän hedelmäistä humala, sekä makean karamellistä mallasta. Jälkimakuun kehittyy vielä parfyymia, mikä jää todella kevyeksi, mutta alkoholia sitten hieman reippaammin. Tuntumaltaan keskitäyteläinen, makeahko ja voimakkaan poreileva. Humalan katkeropuoli on maltillista, mutta aromipuoli on puolestaan upean aromikas. Raikas ja hyvänmakuinen kesä-ipa, missä mukavasti humalaa piristämässä mieltä.

RB

Ruosniemen Sihteeri

Belgityylinen ale

4,1%

Suomi/Pori

Ruosniemen Panimo

0,33l

Fröökynän Herkku 4,9e/0,33l

Kesäisen raikkailla oluilla jatketaan, kun lasini tulee täyttymään Ruosniemeläisestä Sihteeristä, tuosta vaaleasta belgistä, missä on ripaus pippuria, korianteria, sekä inkivääriä. 4,1% ansiosta Sihteeriä on ruvennut näkymään maitokauppojen ja lähiruokapuotien hyllyillä pitkin suomea ja onhan se aina loistavaa saada uusia suomalaisia pienpanimotuotteita useista myyntipisteistä pitkin maata ja hei, tämähän on Ruosniemen Panimon ensimmäinen kotiin ostettava olut.

Lasissa vaalea Sihteeri on hieman samea ja kullankeltaisen värinen, vaahtoa muodostuu oluen päälle matalana, mikä katoaa nopeasti jälkiä jättämättä. Tuoksussa belgihiivaista hedelmää ja reippaasti yrttistä aromia, mutta pysyy kaikinpuolin raikkaana. Maun puolella jonkin verran vielä hedelmäistä happamuutta ja lisäksi sitrusta, muutoin jää melko pliisuksi, mikä ei tosin haittaa lainkaan - jälkimakuun nousee vielä kevyttä yrttiä antamaan hieman lisämakuja. Tuntumaltaan kevyt ja hiilihapoiltaan runsaan pistelevä. Humalaista katkeroa ei liieemin esiinny, mutta kirpeää ja hedelmäistä hiivaa puolestaan enemmän. Sihteeri on raikas ja helppojuotava kesäjuoma kylmänä, mutta jos kerkeisi lämpenemään jostain syystä, tuskin laskisi enää alas. Muitten kauppojen hintoja en tiedä, mutta ostopaikkani 4,9e on aika suolainen useampaan ostokertaan, vaikka menisihän näitä kesän mittaan.

Oo:(0-50)  RB

Schneider Weisse TAP2 Mein Kristall

Kristallweizen

5,3%

Saksa/Kelheim

G. Schneider & Sohn

0,5l

Alko Kannelmäki Kaari 3,75e/0,5l

Hellettä tuntuu piisaavan, joten voisi olla sopiva hetki maistella yksi olut alkon kesäolutvalikoimasta, vaikka kovinkaan mielenkiintoisia tapauksia ei siitä setistä löydy. Saksalaisen Schneider Weissen vehnät ovat olleet kuitenkin ihan kelpo tapauksia, niin siitä on hyvä lähteä, muut jääköön toistaiseksi vielä hyllyyn. TAP2 on suodatettu vehnäolut ja tämä typerä prosessi tuntuu vievän vehnien mausta paljon - luotamme siis Cascaden, Hallertauer Saphirin ja Hallertauer Magnumin (alkon sivuilla Herkules) tuomiin aromeihin.

Lasissa TAP2 näyttää arvatenkin melkoisen kirkkaalta ja vaaleankultaiselta. Vaahtoa muodostuu keskikokoisesti, mikä pysyy muodossaan tovin ja laskee sitten ohueksi kerrokseksi oluen päälle. Tuoksultaan aika mieto, missä kuitenkin hieman banaania, kevyttä mallasta ja jonkin verran hapanta hiivaa. Maun puolella mallasta tuntuvasti, kepeä hedelmäinen vehnäisyys ja makea banaanisuus heikosti esillä, ei oikeastaan vaikuta edes vehnäoluelta, eikä humalistakaan tunnu irtoavan mitään erikoista. Kylmänä auringonpaisteessa tämä kevytrunkoinen ja runsas hiilihappoinen kristallivehnä menee kuitenkin janoon, mutta suurta nautintoa tämä ei tuota - en osta uudestaan.

Oo:(0-50)  RB 

Green Flash Barleywine

Barley Wine
10,9%
USA/San Diego, California
Green Flash Brewing Co.
0,65l
IBU:85

Ulkomailta

Lomat loppuu, ahdistaa. Ahdistukseen hieman tuhdimpaa tavaraa San Diegosta. Reilu 10% länsirannikon tyyliin humaloitu jenkki barley wine, mitä keitetään jopa neljä tuntia, että saadaan maltaista ja humalista kaikki irti, tuloksena täyteläinen ja rapsakka Barleywine, tuolta jenkkioluiden mekasta.

Green Flashin BW on ulkonäöltään nätin punertavanruskea ja hieman utuinen. Vaahtoa muodostuu parin sentin verran kermaisen tiiviinä ja oikein pitkäkestoisena. Tuoksussa päällimmäisenä sitrusta ja rusinaa, myös karamellistä mallasta tuntuu olevan melkoisesti - vaikuttaa todella makealta ja täyteläiseltä tapaukselta. Maun puolelta odotin ehkä täyteläisen makeaa ja pehmeän humaloitua olutta, mutta rapsakka DIPA-mainen humalointi läpsäisee odotukset kauas pois. Makeutta kuitenkin löytyy kuivattujen hedelmien muodossa, sitruksinen humala on muuttunut enemmän havuisemman ja ruohoisen puolelle, myös alkoholin läsnäolo on helppo löytää. Suuntuntuma sokerinen ja täyteläinen, hiilihappoja maltillisesti ja pehmeinä, mutta humalista jäävä katkero taitaa jäädä raastamaan kurkkua pitkään. Hyvin hitaasti nautittava BW, mikä paranee huomattavasti, kun suu rupeaa tottumaan. Tuoksu lupaili hieman enemmän, mitä maku antoi, mutta ei todellakaan hassumpi tapaus.
Oo:(0-50)  RB

Firestone Walker Double Jack DIPA

Double IPA
9,5%
USA/Paso Robles, California
Firestone Walker Brewing Co. 

0,355l
IBU: 85

Ulkomailta

Kalifornialaisen Firestone Walkerin aikaisemmin juotu Union Jack oli varsin maistuva IPA ja nyt vuorossa olisi samaisen panimon tupla-ipa, mikä on niinikään tyylinsä mukaan saanut melkoisen kasan humalaa soppaansa. Double Jack on panimon ensimmäinen DIPA ja vuosien aikana on tullut runsaasti menestystä eri kilpailuissa. 85 ibun DIPAn katkerohumalana: Warrior & Columbus. Keiton lopussa: Cascade & Centennial ja kuivahumalina: Amarillo, Cascade, Centennial ja Simcoe, jälleen sitä hyvää tiedossa..

Double Jack on ulkonäöltään kuparinvärinen ja kirkas, vaahtoa muodostuu 3cm verran tiiviinä ja todella kestävänä. Upean tuoksuinen DIPA, missä makeaa ja kypsää trooppista hedelmää, toffeeta, sekä raikasta sitrusta. Upeiden aromien kirjo jatkuu maun puolella, niinikään trooppisen hedelmäisenä, sitruksisena ja toffeisena, missä kaikki on todella upeassa balanssissa, nyt myös havuja mukana, varsinkin jälkimaun puolella. Tupla IPA, missä ei virhemakuja, eikä hyökkäävää alkoholia, vaan täyttä nautintoa, juuri sellainen, mikä maistuu meikälle. Suuntuntuma ei niin täyteläinen tai kuiva - makeutta juuri sopivasti ja katkero pehmeää, sekä rapsakkaa, hiilihappoja myös miellyttävän pistelevinä ja kestävinä. Double Jack on miltei täydellinen DIPA ja juotavuus on petollisen helppoa herkullisen maun "takia". Välillä toivoo, että 0,355l sijaan olisi edes 0,65l. Amen.

Oo:(0-50)  RB

Beer Hunter's Mufloni IPA 4,5%

Session IPA

4,5%

Suomi/Pori

Panimoravintola Beer Hunter's

0,33l

S-Market Pitäjänmäki 2,93e/0,33l

Porilaisten loistavan CCCCC IPAn kauppavahvuinen pikkuveli "CCC" IPA on jo muutamaan otteeseen lasissani käynyt, mutta tällä kertaa (korkissa 11/14) se tuntuu maistuvan parhaimmalta, joten hyvä aika laittaa arviota jakoon. 4,5% Mufloni IPA on humaloitu amerikkalaisittain Centennial, Columbus, Cascade -humalilla, kun vahvemmassa CCCCC IPAssa on vielä kaksi C:llä alkaavaa humalaa enemmän, mutta nyt mennään tosiaan kolmella..

Mufloni IPA on lasissa utuinen ja pronssinvärinen, vaahtoa oluen päälle muodostuu parin sentin verran, tiiviinä ja oikein pitkäkestoisena. Tuoksu on miellyttävän havuinen ja kypsän mangoinen, taustalla vielä toffeista mallasta, sekä sitrusten pirskahduksia. Maussa myös kypsää trooppista hedelmää, sekä pihkaa. Sitruksisia piirteitä nousee loppua kohden nätisti esiin ja jää maistumaan jälkimakuun. Humalien aromipuoli on tälläkertaa upea, kun aikaisemmin muisteilisin sen olevan melko tunkkainen. Tuntuma on yllättävän täyteläinen, mutta melkein täysin flätti hiilihapoiltaan. Hento makeus olisi mielestäni sopinut taittamaan kuivahkoa katkeroa, mikä tosin jää mukavan pehmeänä kurkkuun kihelmöimään. Nyt tuntui Mufloni IPA olevan parhaassa kunnossa, joten tykkäsin kovasti. 33 ->
Oo:(0-50)  RB

Firestone Walker Union Jack IPA

India Pale Ale

7,5%

USA/Paso Robles, California

Firestone Walker Brewing Co.

0,355l

IBU: 70

Ulkomailta

USA:n puolella oli sympatiat eilisessä pelissä, mutta ei aivan riittänyt loppuhetken kiri. Lasissa kävi kuitenkin ensimmäinen kalifornialaisen Firestone Walkerin olut ja länsirannikon tyyliin humaloitua ipaa, tottakai. Lukuisia palkintoja niittäneen Union Jackin 70 ibun humalakeitokseen on käytetty melkoinen määrä eri humalia, eri vaiheissa: Katkerona Magnum, keiton lopussa Cascade, Centennial ja kuivahumalina Amarillo, Cascade, Centennial, Citra, Chinook ja Simcoe, joten sitä hyvää pitäisi kyllä löytyä.

Ulkonäöltään Union Jack on kirkas ja vaaleankuparinen, melko runsaalla ja tiiviillä vaahtopäällä, mikä hiljalleen laskeutuu kestäväksi kerrokseksi. Tuoksu arvatenkin voimakkaan humalainen; sitruksinen ja kypsän hedelmäinen, joskin melko hapan. Sitruksinen humala hienosti esillä myös maun puolella, kypsä ja hapan hedelmä, havuisuus, sekä mieto saippuaisuus pyörii taustalla hyvässä tasapainossa - on kyllä mukavan aromikas tapaus. Tuntumaltaan ei niin täyteläinen, hiilihapot poreilee suussa pehmeinä, kun taas timmistä humaloinnista irtoava katkero on hyvin äkäinen ja nielua kuivattava, mikä jää myös vaikuttamaan pitkään. Union Jack on todella rapsakka IPA, missä alkoholi pysyy hienosti humalten takana. Nautittavuus on kylmänä, ehkä hieman parempi, sillä lämmetessä tuo happamuus lisääntyy melkoisesti. Taattua länsirannikon ipaa!
RB

Iso-Kallan Savo Special Bitter

Bitter

4,5%

Suomi/Vaaraslahti

Iso-Kallan Panimo

0,5l

IBU:34

Fröökynän Herkku 5,60e/0,5l

Fröökynän Herkussa tuli jälleen käytyä, matkustaessani juhannukseksi pohjanmaalle. Puodista jäi kouraan kasa erilaisia kotimaisia pienpanimo-oluita, joista yksi on tämä kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon brittityylinen bitter, mikä on humaloitu East Kent Goldings -lajikkeella. Facebookkiin Fröökynän Herkku kirjoitti samana iltana, että veti kaikki savolaiset bitterit pois myynnistä, koska yksi pullo oli räjähtänyt itsestään hyllyyn. Ilmoituksessa kehotettiin myös juomaan olut heti, tai palauttamaan pullo myymälään, mutta oman pullon sain pysymään ehjänä aina kotiin asti.

Ulkonäöltään tämä savolainen on rusehtava ja samea, jättimäisellä ja todella pitkäkestoisella vaahtokukalla. Tuoksussa voimakasta happamuutta, metallista maltaisuutta, sekä ylikypsää hedelmää. Maussa yrttistä, sekä ruohoista humalaa aika voimakkaana,  taustalla ruisleipaa, käynnyttä hedelmää ja pähkinää. Runkoa oluesta löytyy oikein mukavasti, hiilihappoja myös voimakkaan pistelevinä, mikä pitää savolaisen hyvässä juomakunnossa pitkän aikaa. Humalien aromipuoli ei ole niinkään voimakasta, mutta katkeroa muodostuu lopussa pehmeänä ja kestävänä. Ensimmäinen kuopiolainen kauppavahvuinen olut, osoittautui varsin maukkaaksi bitteriksi, joten pidetään silmät auki muidenkin varalta.
Oo:(0-50)  RB